Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Jenny päätti toimia.

Jenny kokee auttamisen velvollisuudeksi. ”Minusta on aikuisten tehtävä varmistaa, että jokainen lapsi saisi elää turvallisen lapsuuden.” Kuva: Jonna Öhrnberg Takana oli 1 500 kilometriä ja kolme päivää ajamista kuuden maan läpi. Oli lokakuu 2025 ja Jenny von Knorring oli ajanut ambulanssilla Ukrainaan. Rajalla, sodan runtelemassa maassa, Jennyn edessä avautuivat huolletut pellot, metsät, rikkomaton luonto. – Se oli tunteikas hetki. Venäjän hyökättyä Ukrainaan olin tehnyt avustustyön Suomesta käsin, mutta nyt näin, mistä auttamani ihmiset olivat lähtöisin. Jenny on mukana Karavanen till Ukraina -vapaaehtoisjärjestössä, joka muuttaa lahjoitukset konkreettiseksi avuksi ja toimittaa sen perille. Jennyllä sai vyshyvanka-paidan ukrainalaiselta perheeltä, joka asui Jennyn perheen luona sodan sytyttyä. Korallikoru symboloi äidiltä tyttärelle siirtyvää naisten jatkuvuuden ketjua. Koru siirtyy Ukrainassa perinteisesti sukupolvelta toiselle. Kuva: Jonna Öhrnberg Helmikuussa 2022 Jenny katseli epäuskoisena uutisia Venäjän täysmittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan. Hän päätti siltä istumalta, että hänen oli tehtävä jotain. – Ulkopuolinen halusi rikkoa heidän identiteettinsä, kielen, perimän, joita he vaalivat lapsia ja lapsenlapsia varten. Lapsuuden kesiä Jenny vietti Bratislavassa, äitinsä synnyinmaassa Tšekkoslovakiassa, nykyisessä Slovakiassa. Hän muistaa rajatarkastukset pitkinä ja pelottavina. Oli sotilaita ja konekiväärejä.