Yksinäisenä voi kokea festarileirinnän kaikki puolet: tutustumisia, vettyvät vaatteet ja majoituksen, mahdollisen festariheilan flirtin sekä säikähdysheräämisen aamuyöllä.

Yksinäisenä voi kokea festarileirinnän kaikki puolet: tutustumisia, vettyvät vaatteet ja majoituksen, mahdollisen festariheilan flirtin sekä säikähdysheräämisen aamuyöllä. On perjantai-iltapäivä, kun saavun leirintäalueelle. Avoimelle nurmikentälle pystytetyt teltat näyttävät hieman vettyneiltä. Tihuttaa. Virittelen kuputelttaani ja mietin, mitä tästä tulee. Säätiedotus lupaa, että märkää nyt ainakin. Olen kokenut festarikävijä, mutta edellisestä leirimeiningistä on miltei neljännesvuosisata. Pyrin selvittämään, mitä 44-vuotias setä saa irti nuoruutensa suosikkitouhusta eli festaroinnista ja erityisesti festarileirinnästä. Vuosituhannen vaihteessa elämöin Provinssirockissa ainakin neljänä kesänä peräkkäin. Sittemmin tapahtuman nimestä on pudonnut "rock" ja omista touhuista se tolkuttomin mökeltäminen. Vaikka olen nyt Seinäjoella, itse kokemus ei ole lainkaan paikkasidonnainen – festarielämä on pääpiirteittäin samanlaista niin Ruisrockissa, Ilosaaressa, Nummirockissa kuin Naamoillakin Vettä sataa jo, kun juna on vasta saapumassa perille. On siis perinteinen Provinssi-sää, kuten saan kuulla useammalta juhlijalta, järkkäriltä ja taksikuskilta tulevan vuorokauden aikana. Onneksi kyseessä on vain kuuro. Neljän-viidenkympin välillä olevat miehet istuva taakseni bussissa, jolla siirryn tapahtuma-alueelle.