Steve Harris puolustaa Iron Maidenin kahdeksatta albumia No Prayer for the Dying, joka sijoittuu usein rankinglistojen pohjalle tai lähelle sitä.

Steve Harris puolustaa Iron Maidenin kahdeksatta albumia No Prayer for the Dying, joka sijoittuu usein rankinglistojen pohjalle tai lähelle sitä. Vuonna 1990 julkaistiin Iron Maidenin albumi No Prayer for the Dying. Levy kohtasi ankaraa kritiikkiä ja sitä on luonnehdittu huonoimmaksi levyksi, jolla Bruce Dickinson laulaa, UCR-sivusto kirjoittaa. Se oli uutta Iron Maidenille, joka oli julkaissut menestysalbumin toisensa perään. – Olimme tuolloin kasvaneet todella suuriksi – kaikkine mahtipontisine keikkoinemme – ja yritimme palata takaisin perusasioihin. – Jos olen täysin rehellinen, niin luulen että levyyn vaikutti hieman Brucen sooloalbumi Tattooed Millionaire, jossa hän yritti pysyä perusasioissa. – Sillä levyllä on pari kappaletta, joissa hän laulaa hieman karkeammin. Ajattelin, että voisin kirjoittaa jotain, jossa hän voisi laulaa tuolla käheällä tyylillä myös Maidenin levyllä. – Yritimme saada levyn kuulostamaan live-albumilta, joten hankimme Rolling Stonesin liikkuvan studion äänittämään livenä navetassa. – Meidän olisi luultavasti pitänyt laittaa yleisön ääniä albumille, koska se olisi kuulostanut enemmän kunnon live-albumilta. Teimme niin Tailgunner-videon kanssa, ja se toimi.