Talorykelmä ei tee elävää katua, vaan sen tekevät ihmiset, joilla on syy kulkea siellä joka päivä, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola.

Talorykelmä ei tee elävää katua, vaan sen tekevät ihmiset, joilla on syy kulkea siellä joka päivä, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Jaana Leena Kerola. Lempäälän Saikan onnistumista ei ratkaise asuntomessujen vilkkaus. Se mitataan arjessa. Ajatus vahvistui alkukesästä Oulussa vuoden 2025 asuntomessualueella. Olin nähnyt saman alueen vuotta aiemmin messukohteena. Nyt halusin nähdä, miltä se vaikuttaa asuinpaikkana. Tunne oli hämmentävä. Alue oli niin hiljainen, että huomio kiinnittyi juuri siihen. Leikkipuistossa ei ollut ketään, vaikka lasten olisi luullut rientävän sinne kesäloman jo alettua. Kattavan kierrokseni aikana näin yhden ihmisen. Hän istui ulkona lukemassa kasvot kohti aurinkoa. Jos alueelle kotinsa rakentanut haki rauhaa, sitä hän vaikutti saaneen. Yksi käynti ei tietenkään kerro koko totuutta, mutta hiljaisuus jäi mieleen. Asuinalue tarvitsee eri-ikäisiä ihmisiä, ääntä ja liikettä. Se tarvitsee jonkun, joka lykkää rattaita tai kulkee rollaattorin kanssa. Oulussa on toki jotakin, mitä Lempäälässä ei voi jäljitellä. Vieressä ovat meri, sillat ja muut asuinalueet. Asuntomessuille rakennettu uusi silta vie moniin paikkoihin, eikä alue tunnu päättyvän kaupunginosan rajoille. Millainen on Saikan arki, kun viimeisetkin merkit messuista ovat poissa? Ratkaisevaa alueella on, jatkuuko elämä alueen rajojen yli luontevasti.