Olin taannoin kuuntelemassa Lahden kaupungin palveluverkkosuunnitelman esitystä muun muassa Kasakkamäen koulun huolestuttavasta tulevaisuudesta. Paljon tekstiä ja hienoja sanontoja, mutta konkretia ja, mikä pahinta, vaikutusten arviointi puuttuivat sekä kustannuksista että käytännön vaikutuksista. Koulu on yhteisön ja kylän keskus sekä yksi suurimmista vetovoimatekijöistä lapsiperheiden asuinpaikan valinnassa. Olen seurannut koulun elämää koko sen olemassaolon ajan. Olin sen johtokunnassa koulun aloittaessa toimintansa, ja mielikuva koulun tasosta oppilaitoksena on ollut koko ajan vahvasti plussalla. Omien lasten ja lastenlasten kautta koulu on ollut osa meidänkin elämäämme. Koulu on se, jonka säilymisen puolesta teemme kaiken voitavamme. Sen alasajo ei ole hyväksi kenellekään, eikä kaikkea voi mitata rahassa. Ei 40 vuotta ole rakennuksen elinkaaren mitta, jos sen kuntoa seurataan ja ylläpidetään asianmukaisesti. Me olemme asukkaita, jotka osaltamme ylläpidämme yhteiskuntaa ja sen toimintoja, joten meillä on oikeus puolustaa alueemme palveluita. Koulu on rakennettu lahjoitetulle tontille nimenomaan sillä ehdolla, että siihen tulee koulu. Toinen asia, joka nousee mieleen, on se, kuinka kiinteistöä on käytetty ja ylläpidetty. Ei 40 vuotta ole rakennuksen elinkaaren mitta, jos sen kuntoa seurataan ja ylläpidetään asianmukaisesti. Alkujaan siinä oli oma talonmiespariskunta, joka hoiti kaiken asianmukaisesti. Tässä on julkisten rakennusten ongelma, kun huoltoyhtiöt hoitavat kiinteistöjä ja ohjeet niiden hoitoon annetaan hinnoitteluperiaatteella eikä seuranta ja valvonta toimi. Vastuuta ei ota kukaan, vaikka vahingot ovat mittaamattomia. Kärpäsen koulu on suuri, ja sinne on koululaisilla Riihelästä hankala matka. Myös vanhempien huolet lisääntyvät omien lasten puolesta, ja se vaikuttaa koko perheen elämään. On siis aika viivata palveluverkkosuunnitelma Kasakkamäen koulun kohdalta paksulla punakynällä yli.