Aamukahvipöydässä luin Helsingin Sanomista jutun otsikolla "Ranskan jättipalot ovat Suomelle varoitus". Toki Ranskan tapahtumat ovat vakavia, ja tunnen suurta myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat menettäneet kotinsa, omaisuuttaan ja turvallisuuden tunnettaan. Taloudelliset ja henkiset vahingot voivat olla valtavia. En kuitenkaan usko, että suomalaisia kannattaa lähestyä pelottelun kautta. Suomi on tuhansien järvien maa, mikä jo luonnostaan auttaa rajaamaan metsäpaloja. Lisäksi täällä noudatetaan yleensä hyvin metsäpalovaroituksia, ja ihmiset reagoivat herkästi kaikkeen poikkeavaan. Muutama vuosi sitten Pääsinniemellä yritettiin sytyttää metsäpalo kahdessa paikassa samanaikaisesti. Ilmeisesti kyseessä oli tuhopolttoyritys. Kyläläisten valppaus johti nopeisiin ilmoituksiin, ja palot saatiin sammutettua lähes välittömästi. Mielestäni tällaiset tapaukset kertovat siitä, että suomalaiset välittävät ympäristöstään ja toisistaan. Toinen esimerkki sattui juuri viime viikonloppuna. Tyttäreni perhe oli rantasaunalla viettämässä aikaa, kun tyttäreni Johanna kuuli kaukaa hälytysäänen. Hän pyysi kaikkia hiljentymään, ja vähitellen muutkin kuulivat äänen. Hän soitti minulle ja pyysi tarkistamaan, mistä ääni tuli. Kävin ensin naapurissa, jossa kaikki oli kunnossa. Sen jälkeen lähdimme naapuri Timon kanssa tutkimaan lähialueen mökkejä. Vasta noin sadan metrin päässä ääni alkoi kuulua selvästi. Lopulta selvisi, että kyseessä oli mökin jätevesijärjestelmän hälytys. Onneksi minulla oli mökkiläisen puhelinnumero, ja sain asiasta ilmoitettua. Mielestäni tällaiset tapaukset kertovat siitä, että suomalaiset välittävät ympäristöstään ja toisistaan. Poikkeaviin tilanteisiin reagoidaan nopeasti, eikä ajatella, että asia kuuluu jollekin muulle. Tämä yhteisöllisyys ja vastuuntunto ovat vahvuuksiamme.