Lukukausimaksut lisäävät toimeentulohuolia tilanteessa, jossa työ- ja harjoittelupaikkoja on vaikea löytää.

Lukukausimaksut lisäävät toimeentulohuolia tilanteessa, jossa työ- ja harjoittelupaikkoja on vaikea löytää. Toimittaja Ada-Sofia Kari esitti kolumnissaan (HS Visio 5.8.), että korkeakoulujen lukukausimaksut voisivat tehdä opiskelijoista ahkerampia. Väite on räikeässä ristiriidassa sen todellisuuden kanssa, jossa monet opiskelijat nykyään elävät. Kolumnissa maalataan kuva sitkeistä opiskelijoista, jotka painavat pitkää päivää, hankkivat työkokemusta ja valmistuvat etuajassa lukukausimaksujen motivoimina. Tämä ihannointi on harhakuvaa. Työttömyys on kasvanut, ja oman alan työ- ja harjoittelupaikan löytäminen voi olla hyvin vaikeaa. Joillakin aloilla opinnot voivat viivästyä, jos pakollista harjoittelupaikkaa ei ole tarjolla. Jos opiskelija taas löytää opintojen oheen työtä toimeentulonsa turvaamiseksi, aika ja voimavarat opiskeluun hupenevat, puhumattakaan järjestötoiminnasta tai verkostoitumisesta. Suomessa lukuvuosimaksuja maksavat tällä hetkellä pääsääntöisesti EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta tulevat opiskelijat. Heidän todellisuuttaan ovat toimeentulohuolet, kasvanut lainataakka ja pelko opintojen keskeytymisestä maksukyvyttömyyden vuoksi. Tämäkö kirittää opiskelijoita? Korkeakoulutettujen valmistumisen jälkeinen työttömyys ja opiskelijoiden velkaantuminen ovat jo nyt vakavia ongelmia. Lisämaksu ei kiritä ketään parempiin suorituksiin, eikä taloudellinen ahdinko auta ottamaan opinnoista kaikkea irti, päinvastoin.