Emman isää kuvailtiin hauskaksi ja karismaattiseksi. Todellisuudessa kodin seinien sisällä tapahtui kauheita ja traumatisoivia asioita. Asioita, joista 22-vuotias Emma on valmis pu…

– Jos koti on valmiiksi turvaton paikka lapselle, ei alkoholin saamisen helpottaminen tee siitä varmasti turvallisempaa, Emma ajattelee nyt. Kuva: Colourbox, kuvankäsittely IS Emman isää kuvailtiin hauskaksi ja karismaattiseksi. Todellisuudessa kodin seinien sisällä tapahtui kauheita ja traumatisoivia asioita. Asioita, joista 22-vuotias Emma on valmis puhumaan vasta nyt. Saarijärveläisen paritalon pihalla on trampoliini. Talossa asuu Emma perheineen. Emma jakaa huoneensa siskonsa kanssa. Seinällä on vaaleanpunainen, muovinen kukkalamppu, joka valaisee huonetta ennen nukkumaanmenoa. – Vihasin sitä lamppua. Oikeastaan vihasin kaikkea siinä talossa. Jokainen muisto siitä kodista on värittynyt ahdistavaksi. Siinä talossa tapahtui niin paljon hirveää. Puhelias ja iso persoona, niin Emmaa kuvailtiin lapsena. Hän viihtyi usein tuntikausia piirtäen ja maalaten. Taiteesta tuli keino purkaa pahaa oloa, jota hän tunsi lapsuudessaan usein. Naapureille ja muille ulkopuolisille isä näyttäytyi vitsikkäänä, leppoisana ja karismaattisena miehenä. Kodin seinien sisällä hän oli aivan toisenlainen. – Hän saattoi kehua muille ihanaa perhettään, mutta kotona hän oli väkivaltainen ja julma. Kukaan ei suostunut uskomaan sitä isästäni. Ei edes silloin, kun äidillä oli silmä mustana. Alkoholi hallitsi perheen arkea. Äiti ei käyttänyt, isä senkin edestä. Kun isä joi, Emman sisällä jyskytti syyllisyys. Pelko väänsi vatsaa ja sai voimaan pahoin.