Helsingin kaupunki on päättänyt muuttaa useiden oppilaaksiottoalueiden rajoja Itä-Helsingissä. Tärkeänä tavoitteena on hidastaa segregaatiota, mutta päätösten tekotapa saattaa toim…

Helsingin kaupunki on päättänyt muuttaa useiden oppilaaksiottoalueiden rajoja Itä-Helsingissä. Tärkeänä tavoitteena on hidastaa segregaatiota, mutta päätösten tekotapa saattaa toimia tavoitettaan vastaan. Kirjoitus on HS:n pääkirjoitustoimituksen näkemys, joka heijastaa lehden periaatelinjaa. Lukuvuosi käynnistyy Helsingissä ensi keskiviikkona. Tällä kertaa koulutyö alkaa keskellä poikkeuksellisen vilkasta koulukeskustelua, jossa on puhuttu niin segregaatiosta, koulujen eroista kuin niin sanotusta koulushoppailusta. Taustalla ovat kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston päätökset muuttaa oppilaaksiottoalueiden rajoja Itäkeskuksen, Myllypuron, Herttoniemen, Mellunkylän ja Vartiokylän alueilla. Päätökset tarkoittavat käytännössä sitä, että näillä alueilla lähikoulu vaihtuu. Muutokset koskevat tulevia koululaisia, ensimmäisenä siis ensi syksyn ekaluokkalaisia. Kaupungin mukaan taustalla on ennen muuta pyrkimys pitää koulut suunnilleen saman kokoisina. Kun lasten määrät eri alueilla ovat muuttuneet ja ovat väestöennusteiden mukaan muuttumassa, oppilasmääriä pitää tasata. Kyse ei ole vain periaatteesta vaan esimerkiksi turhan ahtauden välttämisestä. Siksi koulupiirijaot eivät ole mitenkään poikkeuksellisia, vaan viime vuosina niitä on tehty myös esimerkiksi Pasilassa, Vallilassa, Puistolassa ja Ruoholahdessa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy Itä-Helsingin tuoreisiin muutoksiin. Niillä yritetään myös hidastaa alueiden sosioekonomista eriytymiskehitystä. Itä-Helsingissä tässä maahanmuutolla on iso rooli, joten samalla kaupunki pyrkii hidastamaan koulujen eriytymistä myös äidinkielen mukaan. Päätösesitysten taustamateriaalissa todetaan suoraan, että esimerkiksi Itäkeskuksen peruskoulun oppilaat eivät välttämättä opi riittävän hyvin suomea, jos Puu-Myllypuron suomenkielisiä oppilaita ei siirretä Itäkeskukseen. Asuinalueiden ja koulujen eriytyminen on paitsi iso myös kasvava ongelma Helsingissä. Erityisen huolestuttavaa on, että osalla maahanmuuttajataustaisista lapsista suomen kieli jää vajavaiseksi. Se rajoittaa näiden yksilöiden tulevaisuuden valintoja, mutta on haitallista myös koko yhteiskunnalle. Tähän eriytymiseen eli segregaatioon on yritetty puuttua Helsingissä erityisesti asuntopolitiikalla. Siinä tavoitteena on, että samoissa naapurustoissa on sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Ongelmaa ei kuitenkaan ole saatu ratkaistua, joten nyt katse on käännetty kouluihin.