Unesco hyväksyi Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemia rakennuksia maailmanperintölistalleen. Päätös on ilon aihe. Samalla on syytä pohtia, rakennammeko nyt ympäristöä, josta…

Unesco hyväksyi Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemia rakennuksia maailmanperintölistalleen. Päätös on ilon aihe. Samalla on syytä pohtia, rakennammeko nyt ympäristöä, josta olemme ylpeitä vuosikymmenten päästä. Kirjoitus on HS:n pääkirjoitustoimituksen näkemys, joka heijastaa lehden periaatelinjaa. Etelä-Korean Busanista kantautui viikonloppuna ilahduttava tieto. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon komitea hyväksyi maailmanperintöluetteloon suomalaista modernia arkkitehtuuria. Hyväksytty lista on komea, onhan sillä sellaisia helmiä kuin Paimion parantola, Jyväskylän yliopiston Aalto-kampus, Säynätsalon kunnantalo, Muuratsalon koetalo, Sunilan tehtaan asuinalue, Villa Mairea, Kelan päätoimitalo, Finlandia-talo sekä arkkitehti Alvar Aallon ateljee ja kotitalo. Aalto Works -nimellä kulkeva kokonaisuus koostuu yhteensä 13 kohteesta ympäri Suomea. Niitä yhdistää arkkitehti Alvar Aalto (1898–1976), joka oli yksi maailman merkittävimmistä modernisteista. Hän oli päävastuussa listalla olevien rakennusten suunnittelusta, mutta kokonaisuuden nimessä on tarkoituksella vain sukunimi. Se muistuttaa, että arkkitehtuurissa kyse on harvoin vain yhdestä nerosta. Monien listalla olevien töiden takana oli iso toimisto ja Alvar Aallon rinnalla hänen molemmat puolisonsa Aino Aalto (1894–1949) ja Elissa Aalto (1922–1994). Aalto Worksin pääsy Unescon maailmanperintölistalle saattoi prosessin loppuvaiheessa tuntua itsestäänselvältä. Opetus- ja kulttuuriministeriöltä lipsahti asiasta iloitseva tiedotekin jo useita päiviä etukäteen. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Listalle pääsy vaati tarkkaa suunnittelua ja valtavan määrän vaivannäköä. Aaltojen töiden suhteen piti olla valikoiva, sillä ominaispiirteiden oli oltava tallessa ja ylläpidosta huolehdittu. Korjausvelka tosin sallittiin ja sitä onkin. Aino ja Elissa Aallon roolin lisäksi painotettiin myös muotoiluperintöä eli huonekaluja, valaisimia ja ovenkahvojen tyyppisiä yksityiskohtia. Ne ovat tärkeä osa esimerkiksi Paimion parantolaa. Perusteluja piti hioa myös siksi, että Unescon maailmanperintölistaa on jo kauan moitittu liiallisesta Eurooppa-keskeisyydestä. Tästä ei voi syyttää Suomea, sillä Aalto Works on vasta Suomen kahdeksas maailmanperintökohde, mutta asia piti silti ottaa hakemuksessa huomioon.