Lännessä on seurattu innostuksella, kun Ukraina on ottanut sodassa aloitteen. Samalla EU:n oma ote on herpaantumassa. Se on vaarallista.

Lännessä on seurattu innostuksella, kun Ukraina on ottanut sodassa aloitteen. Samalla EU:n oma ote on herpaantumassa. Se on vaarallista. Kirjoitus on HS:n pääkirjoitustoimituksen näkemys, joka heijastaa lehden periaatelinjaa. Venäjällä on ollut jo pitkään mahdoton unohtaa, että maa on sodassa. Sen verran voimakkaasti Venäjän yli neljä vuotta sitten Ukrainassa aloittama sota läikkyy takaisin kotiin. Iso selitys on se, että Ukraina on saanut tänä vuonna aloitteen sodassa käsiinsä. Ukrainan iskujen vuoksi Venäjän on ollut aiempaa vaikeampaa huoltaa miehittämäänsä Krimiä. Maareittien lisäksi Ukraina on ottanut kohteekseen Asovanmerellä kulkevat venäläiset laivat, joita se on tuhonnut jopa sotahistorioitsijoita yllättävällä teholla. Myös Ukrainan droonit yltävät yhä syvemmälle Venäjälle. Ukrainan kohteena on jo pitkään ollut Venäjän öljyteollisuus. Iskut ovatkin johtaneet Venäjällä polttoainepulaan, joka on näkynyt jonoina huoltoasemilla. Paikoin polttoainetta ei ole riittänyt edes hälytysajoneuvoille. Monille venäläisille tärkeä Mustanmeren-kesäloma on enää muisto. Viime aikoina Ukraina on iskenyt verkkokaupan varastoihin, minkä autottomatkin venäläiset huomaavat arjessaan. Arjessa näkyy myös koko ajan enemmän se tosiasia, että sotiminen maksaa enemmän kuin Venäjällä olisi varaa. Julkiset palvelut ovat huonontuneet samalla kun veroja on korotettu. Samalla elintarvikkeet ovat jatkaneet kallistumistaan. Kaikki tämä on lisännyt tyytymättömyyttä, johon Venäjän johtajan Vladimir Putinin hallinto on vastannut koventamalla otteita. Tänä vuonna nähdyt internet-sulut ovat vain lisänneet sekä ärtymystä että hermostuneisuutta, samoin voimistuvat huhut liikekannallepanosta. Venäläiset myös huomaavat aiempaa selvemmin, kuinka propaganda etääntyy todellisuudesta. Lännessä on huomattu sekä Ukrainan iskuvoiman tehostuminen että Venäjän sisäisen tilanteen kiristyminen. Vaikka haaveet Venäjän talouden romahtamisesta on jo unohdettu, selvä käänne on tuonut uutta toivoa siitä, että Venäjän on pakko alkaa harkita sotimisen lopettamista.