Kaikki suuret valtamurteet, niin savo, karjala kuin pohjalaisetkin murteet pidentävät ja venyttelevät ihan työkseen ja huvikseen, kirjoittaa Tapio Niemi.

Kaikki suuret valtamurteet, niin savo, karjala kuin pohjalaisetkin murteet pidentävät ja venyttelevät ihan työkseen ja huvikseen, kirjoittaa Tapio Niemi. Aika suuri joukko vieraspaikkakuntalaisia tutustui päättyneellä Pitsiviikolla ainakin ohimennen meidän raumalaisten kotikieleen. Juhlan kunniaksi Ilta-Sanomat äänestytti rauman murteen Suomen vaikeimmaksi murteeksi. Kymmenkunta vuotta sitten MTV sai kyselyssään saman tuloksen. Miksi murteemme sitten on vieraille niin vaikeata? Uskallan esittää muutaman teorian. Tiedossa toki on, että Raumalla puhuttu kieli kuulostaa tavattoman säksättävältä, nopealta ja kiireiseltä. Vieras oivaltaa aika pian, että me katkaisemme sanojen vokaaleja lopusta, mikä jo sinänsä antaa yleisvaikutelman lyhyydestä. Mutta lisäksi me veitikat osaamme lyhentää sanoja usein myös keskeltä. Tietyissä tapauksissa me näet poistamme sanan keskeltä tavun eli toteutamme kieliopillisen hienoa termiä käyttääkseni sisäheiton. Otetaan esimerkiksi lause: Me ihmettli naapritten taplemist kymnitte meetrittem pääst. Eli kirjakielellä: me ihmettelimme naapurien tappelemista kymmenien metrien päästä. Lyhentäminen on Suomen murteissa harvinaista. Kaikki suuret valtamurteet, niin savo, karjala kuin pohjalaisetkin murteet pidentävät ja venyttelevät ihan työkseen ja huvikseen. Me raumalaiset olemmekin joskus vanhan oppikoulun aikoina ehdottaneet, että ylioppilaaksi pääseminen nopeutuisi huomattavasti, jos rauman murre otettaisiin yleiskieleksi. Kahdeksan vuoden sijasta saavutus onnistuisi neljässä vuodessa. Ilahtuneina olemme tosin huomanneet, että nyttemmin rauman murre onkin muualla Suomessa yleistynyt. Monissa kaupoissa näkee mainoksen: Ost juusto ja pan suala! Asialinjalle palatakseni: suuri syy rauman murteen vaikeaksi mieltämiseen on myös se, että murrealueemme on niin pieni, vain muutama kymmenen kilometriä joka suuntaan. Sitä kuullakseen on joka puolelta lähdettävä juuri tälle länsirannikon kulmalle. Murteemme puhujia ei ole kuin muutama kymmenen tuhatta. Noiden valtamurteiden puhujia taas puolisen miljoonaa kussakin. Käsitykseni on, että varttuneet ikäluokat ovat lisäksi lapsesta saakka jossain määrin tottuneet kuulemaan noita suuria murteita. Tälläkin hetkellä joltain kanavalta varmaan tulee tv-sarja, jossa päähenkilöt puhuvat savoa, karjalaa tai pohjalaisia murteita. Ainakin niitä löytyy kosolti suoratoistokanavilta. Näitä kuultiin jo vanhoissa kotimaisissa elokuvissa, joita ykköskanava pyörittää joka päivä ympäri vuoden. Enemmistön korva on siis tottunut ainakin jossain määrin kuulemaan suurten murrealueiden puheenpartta, ja ne ovat näin tulleet tutuiksi. Luonnollisesti niiden puhujat ovat sotien jälkeen levittäytyneet ympäri Suomenniemen. Sellaisellakin pikkuseikalla voi olla merkitystä, että rauman murteesta puuttuu tuollainen ylimääräinen lisäilmaus eli luonnollinen miettimisen täytesana. Meillä päin ei ole mitään ”tua noi ni” tai ”tiäksää” -tapaista vakiotokaisua, jonka aikana kuulijan aivot ehtivät muodostaa käsityksen edellä esitetystä puheesta.