Ennen internetiä ja avautumispakkoa mies istui mykkänä pöydän ääressä, mutta nyt kun mies purkautuu tunneavaruuksistaan, niin miksei mies voisi olla hiljaa, kirjoittaa kolumnisti J…

Ennen internetiä ja avautumispakkoa mies istui mykkänä pöydän ääressä, mutta nyt kun mies purkautuu tunneavaruuksistaan, niin miksei mies voisi olla hiljaa, kirjoittaa kolumnisti Jyrki Lehtola. Vuosikymmeniä miehiä on opetettu puhumaan tunteistaan. Surkea idea. Eikä se edes riittänyt. Ennen kuin mies on avannut suunsa, mies on joutunut konttaamaan itseensä tai johonkin sitä muistuttavaan ammentaakseen sieltä tunteita suuhunsa. Pahimmassa tapauksessa mies on luullut tutustuneensa itseensä, mistä ei ole seurannut mitään hyvää, koska miehen itsetuntemus on usein sellaista, että jos mies on kaatunut tekokukka napinlävessään lantakasaan, omasta mielestään mies tuoksuu kedon kukkasilta. Viikon sisällä kolme aikuista miestä päätti purkautua tunneavaruuksistaan, jotka avaruuden sijasta olivat pieniä laatikostoja, joissa on kirja siitä, miten puhua tunteistaan niin kuin niitä olisi, nyrkkeilyhanskat ja kamera odottamassa sitä, että mies kuvaisi taas itseään. Helsingin Sanomissa kauramiljonääriksi kutsuttu Juha-Petteri ”JP” Kukkonen analysoi ulkopuolisuuttaan, koska on ”valkoihoinen keski-ikäinen heteromies ja varakas. En voi koskaan saada sympatiaa”. Koska Kukkonen on nykymies, ihmisenä kasvaminen kiinnostaa Kukkosta. Valitettavasti kotimaa on Kukkoselle enää vain jotain, joka ei tarjoa ”kasvualustaa”. Siksi Kukkonen etsii Dubaista kotia uudeksi kasvualustakseen, ja muutenkin Suomen pitäisi ottaa oppia Arabi­emiraateista, jossa päättäjien ei tarvitse välittää kansasta. Väkevää julistusta mieheltä, joka omistaa kaukosäätimellä toimivan wc-pöntön ja sijoittaa kannabispohjaisiin anaaliliukkareihin. Valitettavasti kaikki päätyy tyhjyyteen. Kun toimittaja kysyy Kukkoselta, jonka keskisormessa on 60 000 euron Tiffany-sormus, onko tuon tason rahankäytössä mitään järkeä, Kukkonen vastaa: ”Ei oo. Siis ei oikeesti oo. Ei oo vittu mitään järkeä.”