Maylis de Kerangalin virkkeet polveilevat Proustin lailla, mutta kirjan tavanomainen asetelma kyllästyttää.

Ranskalaiselta Maylis de Kerangalilta on suomennettu neljä teosta. Kuva: Siltala Maylis de Kerangalin virkkeet polveilevat Proustin lailla, mutta kirjan tavanomainen asetelma kyllästyttää. Dekkarit ja juoniromaanit ovat parhaimmillaan hyvää viihdettä, mutta en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut mysteereistä. Ne tuntuvat liian usein itsetarkoituksellisilta syiltä lukea teos alusta loppuun. Tästä lähtökohdasta huolimatta ehdin innostua Maylis de Kerangalin romaanista Jälkimaininkeja, joka alkaa niin kuluneella mysteerillä, että sen kuvittelee olevan jokin temppu. Le Havren rannalta on löytynyt kuollut mies, jonka taskusta on löytynyt kertojan puhelinnumero. Poliisi kutsuu hänet kuulusteluun.