Ennen onnettomuutta Skogström oli työorientoitunut eikä voinut kuvitellakaan tulevansa huippu-urheilijaksi.

Ennen onnettomuutta Skogström oli työorientoitunut eikä voinut kuvitellakaan tulevansa huippu-urheilijaksi. 21-vuotias Helena Skogström heräsi teho-osastolta vaativien leikkausten jälkeen. Heti herättyään hän muisti tarkasti, mitä oli tapahtunut ja tiesi, miksi hänen toinen jalkansa oli amputoitu. Vaikka tapahtumasta on kulunut jo yli 30 vuotta, nousevat kyyneleet edelleen Skogströmin silmiin, kun hän kertoo vakavasta auto-onnettomuudesta. Kaikki tapahtui sekunneissa, mutta on naisen muistissa kuin hidastetussa filmissä. Skogström ja hänen silloinen avopuolisonsa istuivat pakettiautossa. Avopuoliso ajoi, Skogström istui tämän vieressä. Oli marraskuinen ilta vuonna 1989 ja lunta pyrytti. Kuin tyhjästä heidän eteensä ilmestyi kuorma-auto, joka oli pysähtynyt tielle. – Ajoimme suoraan sitä päin. Raskas ajoneuvo oli hajonnut ja sen kuljettaja oli unohtanut varoituskolmion. Hän oli lähtenyt kävelemään läheiselle huoltoasemalle soittaakseen hinaajan paikalle, Skogström muistaa. Törmäys oli raju. Tuohon aikaan kaikissa autoissa ei ollut turvavöitä ja siksi Skogströmillä tai hänen avopuolisollaan ei niitä ollut. Skogströmin luusto murskaantui, mutta sisäelimet ja pää säilyivät ehjinä. Hän pysyi tajuissaan kokoajan ja ymmärsi, mitä tapahtuu. – Olin tajuissani jopa tunnin matkan ensiavusta sairaalaan. Kaikki tapahtumat taltioituivat muistiin, hän sanoo. Skogström uskoo, että kaiken muistaminen tarkasti on myös estänyt sen, ettei hän ole nähnyt onnettomuudesta painajaisia tai alkanut pelätä autolla ajamista.