Suomi-Areenassa ihmiset iloitsivat siitä, että kirkko tuli lähelle. Kohtaamisissa nousi kuitenkin esiin myös huoli: miksi kirkossa riidellään niin paljon.

Suomi-Areenassa ihmiset iloitsivat siitä, että kirkko tuli lähelle. Kohtaamisissa nousi kuitenkin esiin myös huoli: miksi kirkossa riidellään niin paljon. Muistellaanpa hetki kesäkuun lopussa Porissa pidettyä Suomi-Areena-viikkoa. Silloin kohdattiin monta tuhatta ihmistä sekä kirkon teltalla että ympäri Poria ”seilaavalla” kirkkoveneellä. Ihmiset kiittelivät paljon sitä, että kirkko jalkautuu sinne missä ihmiset ovat ja on helpommin lähestyttävä kuin aikaisemmin. Moni tuli kertomaan surujaan tai ilojaan. Pitkiäkin keskusteluja käytiin. Myös ruusuja ja risuja saatiin sekä pyydettiin viemään viestiä ja toiveita kirkon päättäjille ja esimiehille. Moni kohdatuista ihmetteli kuitenkin sitä, kuinka kirkon sisällä riidellään niin paljon. Kirkon tärkein sanoma jää helposti epäselväksi, kun eri ääripäät nostavat esiin omia agendojaan ja painottavat olevansa oikeassa. Toiset meistä kokevat, että ollaan jääty Vanhan testamentin aikaan ja keskitytään enemmän lakiin kuin evankeliumiin. Toiset taas ajattelevat, että kirkko mukautuu liikaa nykymaailman menoon. Olisiko tällaisina aikoina kuitenkin olennaisempaa painottaa Jeesuksen opetuksia kristittynä elämisestä ja armosta kuin kiistellä siitä kuka on oikeassa? Jeesus kohtasi maan päällä ollessaan kaikenlaiset ihmiset lempeällä rakkaudellaan. Hän ei kaihtanut halveksittujakaan ihmisryhmiä. Olisikin hyvä jokaisen meistä kristityistä miettiä, mitä Jeesus sanoisi meille nyt. Puuttuisiko Jeesus keskinäiseen riitelyymme? Näin Jeesus kehotti meitäkin rakastamaan toisiamme: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34–35) Olisiko meidän mahdollista opetella enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme ja jättää oikeassa oleminen vähemmälle?