Laajemmin ajateltuna kulunut vuosi jäänee historiaan elävän manserockin huippuvuotena. Tässä on tietenkin myös haikea sävy, sillä Pate Mustajärven 70-vuotisjuhlavuosi kääntyi muuta…

Laajemmin ajateltuna kulunut vuosi jäänee historiaan elävän manserockin huippuvuotena. Tässä on tietenkin myös haikea sävy, sillä Pate Mustajärven 70-vuotisjuhlavuosi kääntyi muutama viikko sitten muistokonsertiksi ja Eppu Normaali puolestaan 50-vuotisjuhlavuotensa huipennukseksi laittaa ensi viikon kolmen stadionkonsertin jälkeen pillit pussiin lopullisesti, kirjoittaa Ville Laine. Kuluva elokuun ensimmäinen viikko on nimetty Tampereella Suomirockin suurviikoksi, alkaen Manserock stadionilla -tapahtumasta Tammelan stadionilla ja päättyen toiselle stadionille eli Ratinaan ensi viikon lauantaina Eppu Normaalin viimeiseen keikkaan. Väliin mahtuu erilaisia oheistapahtumia kuten koko viikon ajan Koskipuistoon sijoittuva yhteislaulutapahtuma Manserock Sing Along. Laajemmin ajateltuna kulunut vuosi jäänee historiaan elävän manserockin huippuvuotena. Tässä on tietenkin myös haikea sävy, sillä Pate Mustajärven 70-vuotisjuhlavuosi kääntyi muutama viikko sitten muistokonsertiksi ja Eppu Normaali puolestaan 50-vuotisjuhlavuotensa huipennukseksi laittaa ensi viikon kolmen stadionkonsertin jälkeen pillit pussiin lopullisesti. Laajemmin tänä vuonna manserockin suuruuksia samalle lavalle kokoavat tämäniltainen Manserock stadionilla sekä myöhemmin syksyllä Mansen tähdet -konsertti Nokia-areenalla. Unohtaa ei voi myöskään esimerkiksi Tabula Rasaa, Kasevaa, Alwari Tuohitorvea ja Coitus Int 50 Revivalia, jotka ovat edelleen voimissaan osin uudelleenkäynnistysten jälkeen. Ahtaimmin ajateltuna varsinaisena manserockina pidetään usein 1970-luvulla syntyneitä suomirockyhtyeitä. Tätä aikakautta voidaankin varmasti pitää manserockin kehtona, mutta nyt reilu viisi vuosikymmentä myöhemmin termi voitaneen laajentaa kaikkeen Tampereen alueella syntyvään musiikkiin, tarkemmin tietenkin rockmusiikkiin oli se sitten varustettu millä tahansa etuliitteellä kuten suomi-, hard-, glam-, punk-, heavy- ja niin edelleen. Tämä huomioiden tuntuukin varsin luonnolliselta, että Manserock stadionilla -tapahtuman aloittajaksi oli valikoitunut 13 vuoden tauolta palannut Negative. Negative murskasi sydämiä vuosituhannen vaihteesta lähtien Jonne Aaronin johdolla ja koki läpimurron heti ensilevytyksellään War of Love, ja erityisesti singlehitillään The Moment of Our Love, vuonna 2013. Muutama vuosi sitten yhtye soitti muutaman kappaleen Jonne Aaronin nelikymppisillä Pakkahuoneella, mutta tänä vuonna täysimittainen paluu on tosiasia. Jos jotain voi päätellä erityisesti kenttäkatsomon etuosan suoranaisesta hurmoksesta, niin yhtyeen paluu on ollut odotettu, sillä Negativen intronauhan alkaessa desibelit nousivat samoin tein korviahuumaavaksi. Negative aloitti hitillään Frozen to Lose It All, jatkuen Neil Young & Crazy Horse coverin My My, Hey Hey (Out of the Blue) kautta In My Heaveniin. Yleisön ottaessa Negativen vähintäänkin lämpimästi vastaan, Aaron vihjaili jo jatkosta, todeten ensi vuoden olevan Negativen 30-vuotisjuhlavuosi ja kysyen ”Pitäisikö varata Nokia-areena vai Amadeus?”. Yleisön vastauksesta päätelleen Nokia-areena lienee ainakin lähempänä oikeaa kokoluokkaa. Negative on esiintynyt koko uransa ajan lähes samalla kokoonpanolla ainoastaan kitaristi(e)n paikan ollessa hieman tuulisempi. Niinpä tänäänkin lavalla olivat Jonne Aaron Liimatainen laulussa, Janne ”Jay Slammer” Heimonen rummuissa, Antti ”Anatomy” Aatamila bassossa ja Janne ”Mr. Snack” Kokkonen kosketinsoittimissa. Kitaraa Negativessa soittaa nykyään mystinen Max Fender, joka Guns N’ Rosesissakin soittaneen Bucketheadin tavoin kätkee henkilöllisyytensä erilaisten maskien taakse. Tammelan stadionin keikalle oli valikoitunut koko pään peittävä pääkallonaamari, joten identiteetti jäi edelleen mysteeriksi.