Aikuisena ystävyys typistyy helposti kahvitreffeiksi, joilla päivitetään kuulumiset ennen kuin kalenteriin etsitään taas seuraava vapaa ilta. Ehkä ystävien kanssa voisi jakaa enemm…

Aikuisena ystävyys typistyy helposti kahvitreffeiksi, joilla päivitetään kuulumiset ennen kuin kalenteriin etsitään taas seuraava vapaa ilta. Ehkä ystävien kanssa voisi jakaa enemmän tavallista elämää, kirjoittaa toimittaja Aliisa Salminen kolumnissaan. Tämän kaltainen lause on osa aikuiselämää ja aikuisten välistä ystävyyttä. Se osoittaa aitoa välittämistä – tahtoa toisen näkemiseen on ja sen eteen tehdään suunnitelma. Samalla tällaiset viestit ovat minusta masentavia. Ensin käydään läpi molempien kalenterit. Sitten lyödään päivä lukkoon. Tavataan kahvilassa tai viinilasillisella ja käytetään pari tuntia kuulumisten vaihtoon. Miten menee töissä? Entä töiden ulkopuolella? Oletko käynyt treffeillä? Onko perheessä ja parisuhteessa kaikki hyvin? Mitkä ovat olleet viimeiset kriisit ja ilonaiheet? Lopuksi halaus ja lupaus siitä, että nähdään taas pian. Yhteiskunnassamme vallitsee jonkinlainen normi siitä, että elämä kuuluu jakaa kumppanin tai perheen kanssa. He ovat usein läsnä, kun kotona pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa, käydään asioilla tai löhötään sohvalla. Toisen silmät tuijottavat ehkä Tiktokia, kun toinen lukee kirjaa. Lapsena ja nuorena oli yhtä tuiki tavallista jakaa elämää ystävien kanssa. Koulun jälkeen syötiin välipalaa ja tehtiin läksyjä yhdessä. Kesälomalla oven taakse ilmestyttiin sen kummemmin ilmoittamatta ja lähdettiin yhdessä ulos haahuilemaan sekä leikkimään. En välttämättä kaipaa takaisin lapsuuteen. Kaipaan sitä, että ystävyys olisi aikuisenakin muutakin kuin kalenteriin varattu tapaaminen. En tarkoita yhteisten kokemusten jahtaamisella kalliita reissuja tai uskomattomia seikkailuja, vaan tavallisia tiistai-iltoja. Tekisin mielelläni ystävärutiinin vaikka Love Islandin katsomisesta. Katson sitä muutenkin joka viikko – miksen tekisi niin samasta ohjelmasta pitävän ystävän kanssa? Läheisyys ei synny pelkästään siitä, että tiedämme toistemme kuulumiset, vaikka sekin kuuluu asiaan. Kestävät ja tärkeät ihmissuhteet pohjautuvat myös yhteisille muistoille. En usko, että muistelen vuosien päästä yksittäisiä kahvitreffejä. Sen sijaan muistaisin varmasti sen kesän, jolloin näin rakasta ystävääni joka viikko, ja katsoimme yhdessä hömppää ilman suorittamista ja suunnitelmia. Ystävyys ei vaadi enempää tunteja vuorokauteen, suunnittelua ja erillisiä ohjelmanumeroita, joista on helppo tinkiä ensimmäisenä kiireiden koittaessa. Sen sijaan voisimme ottaa ystävämme useammin mukaan siihen elämään, jota jo muutenkin elämme.