Maailma on jälleen tilanteessa, jossa sota määrittää uutisia, politiikkaa ja ihmisten arkea. Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti on venynyt vuosiksi, ja sen vaikutukset ulottuvat kauas taistelukenttien ulkopuolelle. Minun mielestäni rauha olisi lopulta kaikkien osapuolien kannalta paras ja inhimillisin ratkaisu. En ole kummankaan puolella. En halua asettua lipun tai rajan taakse, vaan ihmisten puolelle. Sota ei lopu sotimalla – sen ovat historian kirjat opettaneet kerta toisensa jälkeen. Silti maailma jatkaa aseiden lähettämistä, ja myös Suomi on mukana tukemassa Ukrainaa. Silti maailma jatkaa aseiden lähettämistä, ja myös Suomi on mukana tukemassa Ukrainaa. Ymmärrän syyt, mutta samalla mietin, että rahalla olisi muutakin käyttöä, varsinkin meille suomalaisille, jotka elämme omien taloushaasteidemme keskellä. Minusta olisi tärkeää, että jokin ulkopuolinen maa – vaikkapa Suomi tai jokin muu neutraali toimija – yrittäisi aloittaa rauhanneuvottelujen tien. Rauha ei synny itsestään, eikä se synny ilman rohkeutta astua väliin silloin, kun maailma on lukkiutunut vastakkainasetteluun. Rauha ei ole heikkoutta. Rauha on tahtoa nähdä pidemmälle kuin seuraava taistelu. Se on kykyä ajatella ihmisiä, koteja, lapsia, tulevaisuutta.