Neljän viikon kesäloma on antanut Hanna Marvalle useita ihmetyksen aiheita.

Kesäloman loppupuolella on hyvä pohdiskella kesän tapahtumia – enkä siis todellakaan tarkoita, että kesä olisi ohitse! Vielä on siis kesää jäljellä. Loma on siitä mielenkiintoista aikaa, että esimerkiksi neljän viikon kesäloma sujuu niin, että ensimmäinen viikko menee nukkuessa väsymystä ja stressiä pois, miettiessä, että mitä kaikkea on jäänyt mahdollisesti töissä kesken. Toisella viikolla jo ymmärtää olevansa lomalla. Kolmannella viikolla on ehkä se paras lomafiilis: on ehtinyt elpymään, eikä viimeisen lomaviikon mietteet vääjäämättä edessä olevasta loman loppumisesta ole vielä päällimmäisenä ajatuksissa. Tänä kesänä mökkiasumisemme alkoi tavallista myöhemmin. Kevättä tuli siis seurattua enemmän myös kaupungissa. Kaduille ja pyöräteille ilmestyivät kumollaan olevat sähköskuutit kuin ei-toivotut muuttolinnut. En vieläkään ole ymmärtänyt, miksi se skuutti pitää jättää just niille sijoilleen, kun virta tai kiinnostus loppuu? Tämä kitinä liittynee vahvasti korkeaan ikääni tai muuhun fossiilisoitumiseeni. Mutta ovathan ne vehkeet vaarallisia keskellä kulkureittejä, eikös? Ihastusta ovat herättäneet Rauman kaupungin upeat kukkaistutukset. Niissä näkyy ammattilaisten loistava taito valita yhteensopivat kesäkukat – eikä ole tyydytty tavanomaisiin valintoihin. Nämä tuovat esteetikolle nautintoa ja pörriäisille töitä. Tavanomaisia eivät ole olleet myöskään viheralueita hoitavien nuorten kesätyöntekijöiden työskentelyasennot. Kerran pysäytin autoni tiensivuun, kun luulin jonkun tuupertuneen ajokaistojen väliselle viheralueelle. Olin jo menossa apuun ja soittamassa hätäkeskukseen. Mutta huoli pois, sehän olikin makuullaan rikkaruohoja nyppivä kesätyöntekijä! Persoonallisia työskentelyasentoja olen sittemmin nähnyt useamminkin. Mietin vain, että omassa työssäni ei kyllä tuo onnistuisi. Aika äkkiä saisin kehotuksen siirtyä pysyvästi kotioloihin makoilemaan. Ehkäpä jatkossa olisi kesätyöntekijöiden perehdyttäjän hyvä mainita ainakin riittävien yöunien tärkeydestä. Pitsiviikkko oli onnistunut, ja kävijöitä oli paljon. Varsinkin ilmaiskonsertit saivat aivan valtaisan suosion. Mustan pitsin yön Komiat-keikka keräsi ennätysyleisön. Ikävää toki oli se, että järjestyshäiriöitäkin oli enemmän kuin koskaan. Häiriöitä aiheuttivat niin aikuiset kuin alaikäisetkin juhlijat – voisi moni aikuinen hieman miettiä niin omaa käytöstään kuin myös sitä, miten omia nuoriaan opastaa ja valvoo. Olisi hienoa saada nauttia järjestetyistä tapahtumista ilman häiriöitä ja hässäköitä. Kirjoittaja on emerita kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja nykyinen politiikan sivustahuutelija.