Harva asutus antaa mahdollisuuden näyttää, miltä aidosti paikasta riippumaton terveydenhuolto voi parhaimmillaan näyttää.

Harva asutus antaa mahdollisuuden näyttää, miltä aidosti paikasta riippumaton terveydenhuolto voi parhaimmillaan näyttää. Suomen harva asutus nähdään terveydenhuollossa usein ongelmana. Minusta se pitäisi nähdä myös mahdollisuutena. Laadukkaiden terveyspalveluiden tulee olla kaikkien saatavilla riippumatta siitä, asuuko ihminen kaupungin keskustassa vai kaukana lähimmästä terveyskeskuksesta. Nykyisessä mallissa tavoite on kuitenkin vaikea saavuttaa. Terveydenhuollon ammattilaisia, erikoisosaamista ja fyysisiä toimipisteitä ei voida sijoittaa tasaisesti koko maahan. Kun palvelut keskittyvät ja etäisyydet kasvavat, hoidon saatavuus riippuu yhä enemmän asuinpaikasta. Ratkaisua ei kuitenkaan löydy uusien vastaanottojen rakentamisesta. Kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan: toimipisteitä keskitetään ja monien matka hoitoon pitenee. Siksi tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja. Juuri Suomen olosuhteet tarjoavat tähän poikkeuksellisen hyvän lähtökohdan. Pitkät välimatkat, vahva teknologiaosaaminen ja kansalaisten luottamus digitaalisiin palveluihin luovat edellytykset ratkaisuille, joille voi olla kysyntää myös kansainvälisesti. Monet palvelut ovat jo muuttuneet paikasta riippumattomiksi, mutta terveydenhuollossa mahdollisuuksia hyödynnetään edelleen varovasti. Silti digitalisaatio voi nopeuttaa hoitoon pääsyä, parantaa palveluiden saavutettavuutta ja helpottaa ammattilaisten työn kohdentamista ilman, että hoidon laatu kärsii. Monessa tapauksessa lopputulos voi olla jopa nykyistä parempi. Terveydenhuollon saavutettavuudesta puhuttaessa huomio kohdistuu usein rakennuksiin: missä vastaanotto sijaitsee, kuinka monta toimipistettä tarvitaan ja kuinka pitkä matka niihin on. Vastaanottoja tarvitaan jatkossakin, mutta niiden rinnalla pitäisi hyödyntää rohkeammin ratkaisuja, joiden avulla ammattilaisen arvio, seuranta ja osa tutkimuksista voidaan järjestää siellä, missä ihminen jo on. Suomen ei tarvitse tyytyä sopeutumaan harvaan asutukseen. Me voimme käyttää sitä lähtökohtana uudenlaisen terveydenhuollon rakentamiselle. Harva asutus ei pakota meitä heikentämään palveluiden saavutettavuutta, vaan antaa mahdollisuuden näyttää, miltä aidosti paikasta riippumaton terveydenhuolto voi parhaimmillaan näyttää.