Joskus joku ottaa puheeksi omat unensa. Ne tuntuvat kuulemma painajaisilta, mutta eivät kuitenkaan kaikkein pahimmilta sellaisilta. Leikkisinkö siis unientulkitsijaa, eihän se nyt…

Joskus joku ottaa puheeksi omat unensa. Ne tuntuvat kuulemma painajaisilta, mutta eivät kuitenkaan kaikkein pahimmilta sellaisilta. Leikkisinkö siis unientulkitsijaa, eihän se nyt niin paljon eroa taideteosten tulkinnasta? Juha Okko: Swinging 30’s, 2025, akryyli, 90 x 74 cm. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo Juha Okko: Pieniä painajaisia 16.8. saakka. P-galleria, Yrjönkatu 3, Pori. Avoinna ke-pe 14–18, la-su 12–16. P-gallerian Pienistä painajaisista pursuaa värikkäitä kukkakimppuja. Niistä tunkeutuu pistäviä katseita ja ikävästi vääntyneitä suita. Sitten nousee vaativia käsiä eri asennoissa. Unien näkijä kummastelee, mitä ne voisivat tarkoittaa. Ensinnäkin, onnittelen hehkuvista väreistä. Moni kuulemma uneksii vain harmaan sävyissä. Toiseksi pitää kiusallakin viitata Sigmund Freudiin (1856–1939). Sehän tarkoittaa, että kukat, kuin myös silmät, korvat, suut ja sormet voi tulkita alitajunnan tavaksi käsitellä seksuaalisuutta ja siihen liittyviä suorituspaineita. Käytännössä leikkokukat voivat ujua uniin merkkipäivistä tai taiteilijan saamasta avajaiskimpusta. Ehkä uni käsitteleekin ammattiin liittyviä ristiriitaisia tunteita. Epäileekö uneksija onnittelujen tai osanoton aitoutta, vai poteeko suoranaista huijarisyndroomaa? Juha Okon (s. 1963) näyttely innostaa tonkimaan unien ja taiteen tulkinnan eroa. Ammoin taidekritiikeissäkin viitattiin suorasukaisesti taiteilijoiden fyysisiin tai henkisiin voimavaroihin. Nykyään taidetta ei kuitenkaan onneksi analysoida näin yksioikoisesti ja karkeasti. Juha Okko: Ylenpalttisuus, 2025, akryyli ja öljy, 61 x 50 cm. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo