”Hule-insinöörin mallia lähellä oli Vähärauman tiilikoulun sadevesisuunnittelu. Sisäilmaongelmat olivat väistämättömiä”, kirjoittaa Markku Tanttinen.

”Hule-insinöörin mallia lähellä oli Vähärauman tiilikoulun sadevesisuunnittelu. Sisäilmaongelmat olivat väistämättömiä”, kirjoittaa Markku Tanttinen. Porin keskustassa kokeillaan luontopohjaista hulevesiratkaisua, jossa sadevesi imeytetään maan alla olevaan hiekkakerrokseen ja haihdutetaan kasvien kautta. Rantakukka on yksi Keskusaukion imeyttävillä viherkaistoilla kokeiltava laji. Kuva: Joonas Salli Tulva-asioihin palkattu insinööri esittelee omia mallinnuksiaan, miten kaupungin tulvia hoidettaisiin (SK 3.8.). Kantavana teemanaan hän esittää, ettei viemäristöä olisi juuri ollenkaan, vaan sadevedet imeytettäisiin maastoon. Salaojat ja katukaivot olisivat tarpeettomia ja jopa haitallisia. Puut ja pensaat huolehtisivat sadevesien hävittämisen. Artikkelissa mainittu vuoden 2007 Klaaran päivä oli todella vaikea tilanne Porin seudulla. Vajaassa kolmessa tunnissa satoi 160 millimetriä vettä, ja tulvivan veden vahinkoja koettiin laajalti. Edes silloisen viemäröinnin kapasiteetti ei kaikkialla riittänyt. Miten maastoon imetys nykyisin toimii, jos ollaan vastaisessa tilanteessa? Tuskin mitenkään. Hule-insinöörin mallia lähellä oli Vähärauman tiilikoulun sadevesisuunnittelu. Koulu oli suunniteltu sadevesien osalta salaojittamalla koulu kokonaan. Salaojiin oli johdettu myös kattojen syöksytorvien vedet. Sateen aikana salaojat ja salaojien hiekka perustuksissa kyllääntyivät vedestä ja koko kiinteistön pohjalaattan alla oli vettä. Sisäilmaongelmat olivat väistämättömiä, ja rakennukseen satsattiin miljoonaluokan edestä varoja. Kaksivaiheinen remontti tuli päätökseen aikanaan ja senkään jälkeen ei yhtään oppituntia koulussa pidetty, vaan se purettiin. Yhtään ajatusta ei uhrattu, jotta sadevesijärjestelmä olisi eriytetty salaojista.