Vastuu on meillä vanhemmilla, ja me voimme vaikuttaa, millaisen arjen tarjoamme lapsille, kirjoittaa Emilia Laihonen.

Vastuu on meillä vanhemmilla, ja me voimme vaikuttaa, millaisen arjen tarjoamme lapsille, kirjoittaa Emilia Laihonen. Emilia Laihosen mukaan lapsi ei tarvitse älypuhelimen sisältöjä mihinkään, vaan hän tarvitsee vain puhelut ja viestit tavoitettavuutta varten. Vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, kuuluuko lapsen arkeen leikkiä ja yhdessäoloa vai ruutujen tuijottelua ja riitoja ruutuajasta. Älypuheliton lapsuus on yksi iso keino suojata lasten mieltä ja elämää, Laihonen kirjoittaa. Monet koulutiensä aloittavien vanhemmat pohtivat, onko nyt sopiva hetki hankkia puhelin lapselle. Haluan rohkaista asiaa pohtivia ja jo kerran päätöksen tehneitä vanhempia: älypuhelin ei ole ainut, eikä yleensä lapsen ja oman perheen etua palveleva, vaihtoehto. Isompien lastemme ollessa leikki-ikäisiä ajattelimme, että älypuhelin kuuluu nykyaikaan, kunnes lähipiirissä olevien perheiden esimerkki sai meidät ajattelemaan toisin: lapsihan ei itse asiassa tarvitse älypuhelimen sisältöjä yhtään mihinkään, vaan päinvastoin niistä on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainoa, mitä todella tarvitaan, on puhelut ja viestit, joilla tarvittaessa tavoittaa lapsen. Älypuhelimen haitoista niin lapsille kuin aikuisille puhutaan paljon, mutta silti yllättävän moni hankkii lapsilleen heti ekaluokkalaisesta lähtien sellaisen; aivan kuin se olisi virtaus, jolle vain ei enää voi mitään. Vastuu on meillä vanhemmilla, ja me voimme vaikuttaa, millaisen arjen ja tulevaisuuden tarjoamme lapsille. Kuuluuko siihen leikkiä, fyysistä tekemistä, kotitöiden harjoittelua, harrastuksia ja yhdessäoloa vai kuuluuko siihen erilaisten ruutujen tuijottelua, toistuvia riitoja ruutuajasta ja sen pohdintaa, mitä lapset sieltä puhelimesta katsovat – näin kärjistettynä.