Metsäpalon syttymiseen ja nopeaan leviämiseen vaikuttaa erityisesti se, kuinka paljon ruohoa, kariketta, pensaita tai muuta helposti syttyvää aluskasvillisuutta maisemassa esiintyy…

Metsäpalon syttymiseen ja nopeaan leviämiseen vaikuttaa erityisesti se, kuinka paljon ruohoa, kariketta, pensaita tai muuta helposti syttyvää aluskasvillisuutta maisemassa esiintyy. Antti Asikainen, Jani Lehto ja Johanna Buchert Luonnonvarakeskuksesta kirjoittivat (HS Vieraskynä 29.7.), että Euroopan metsien kasvaneet puuvarastot kasvattavat tuhoisien metsäpalojen riskiä. Heidän mukaansa metsien hakkuita tarvitaan tämän riskin pienentämiseksi. Kirjoittajat ovat oikeassa siinä, että kasvillisuuden rakenne ja maankäyttö vaikuttavat palojen leviämiseen. Esimerkiksi Välimeren alueella maaseudun autioituminen, laidunnuksen väheneminen ja maiseman umpeenkasvu ovat lisänneet paikoin yhtenäistä, helposti syttyvää kasvillisuutta. Näin syntyy otollisia olosuhteita maastopaloille. Metsäpalojen riskin lisääntymistä ei ole syytä perustella vain metsien puuvarastojen kasvulla. Metsäpalon syttymiseen ja nopeaan leviämiseen vaikuttaa erityisesti se, kuinka paljon ruohoa, kariketta, pensaita tai muuta helposti syttyvää aluskasvillisuutta maisemassa esiintyy. Myös kasvillisuuden ja maaperän kosteudella ja yhtenäisyydellä on olennainen merkitys. Tämän kesän palot esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa ovat levinneet metsien lisäksi pensaikoissa, ruohoalueilla ja maatalousalueiden reunoilla. Aiempina vuosina myös hoidetut talousmetsät sekä eukalyptus- ja mäntyplantaasit ovat palaneet eri puolilla Eurooppaa. Paloja esiintyy luontaisesti monissa metsissä myös Euroopassa, ja lukuisat uhanalaiset lajit ovat sopeutuneet palaneihin ekosysteemeihin ja tarvitsevat niitä. Viime vuosina palot ovat kuitenkin lisääntyneet ja voimistuneet, mikä on seurausta pitkittyneistä ja yhä useammin esiintyvistä kuivista ja kuumista jaksoista. Näissä oloissa myös maastopalojen hallitsemattoman leviämisen vaara kasvaa. Vaikka metsänhoito on yksi keino vähentää paloriskiä, on muistettava, että metsätalous ja hakkuut voivat heikentää metsien hiilinielua, pienentää hiilivarastoja sekä vaikuttaa negatiivisesti luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Metsätalous voi myös kuivattaa ekosysteemejä. Näistä vaikutuksista kärsimme jo Suomessa sekä muissa Euroopan maissa. Ilmastokriisin ja luontokadon keskellä onkin olennaista varmistaa, että metsän- sekä laajemmin luonnonhoito parantaa ympäristön kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin samalla, kun turvaamme luonnon monimuotoisuutta ja parannamme vesistöjen kuntoa.