Brittiläinen imperiumi oli hajoamassa. Mielestäni Goldingin dystopiaa voi ymmärtää parhaiten peilaamalla sitä brittiläisen imperiumin hajoamisen aiheuttamaa tuskaa vasten.

Brittiläinen imperiumi oli hajoamassa. Mielestäni Goldingin dystopiaa voi ymmärtää parhaiten peilaamalla sitä brittiläisen imperiumin hajoamisen aiheuttamaa tuskaa vasten. Nobel-kirjailija Willam Goldingin Kärpästen herraa (IS ja HS 1.8.) katsellaan mielestäni ajallisesti liian läheltä. Pitäisi käyttää ikään kuin historiallista mikroskooppia ja tarkentaa syvemmälle, kirjan kirjoitusajankohtaan. Kirjan julkaisuvuonna 1954 toisen maailmansodan päättymisestä oli alle kymmenen vuotta. Brittiläisen imperiumin kruununjalokivi Intia oli itsenäistynyt vuonna 1947 jakautuen kahteen valtioon, Intiaan ja Pakistaniin. Jakautumisen seurauksena oli miljoonien ihmisten pakkomuutto alueelta toiselle ja sota Intian ja Pakistanin välillä. Samoihin aikoihin Välimeren pohjukassa Palestiinan brittiläisessä mandaatissa sodittiin ja Israel itsenäistyi vuonna 1948. Briteillä ei ollut helppoa Egyptissäkään. Brittiläinen imperiumi oli hajoamassa. Mielestäni Goldingin dystopiaa voi ymmärtää parhaiten peilaamalla sitä brittiläisen imperiumin hajoamisen aiheuttamaa tuskaa vasten. Hajoamistuskan symboliksi sopii mainiosti mitä ilmeisimmän poikakoulun evakuoinnin päätyminen autiolle saarelle. Poikakoulu (esimerkiksi Eton ja Harrow) oli (ja on?) peribrittiläinen kulttuurinen perusyksikkö, joka tuotti merkittävän osan esimerkiksi siirtomaahallinnon (ja hallinnon yleensä) virkamiehistä. HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.