Pelkillä yksilöiden valinnoilla ei vaateteollisuuden ympäristöongelmia ratkaista. Tarvitaan myös lainsäädäntöä, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Aurora Kuusisto.

Pelkillä yksilöiden valinnoilla ei vaateteollisuuden ympäristöongelmia ratkaista. Tarvitaan myös lainsäädäntöä, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Aurora Kuusisto. Nyt on hyvä hetki miettiä, tarvitseeko todella uuden vaatteen vai voisiko vanhan vain korjata. Maailman ylikulutuspäivä oli torstaina 30. heinäkuuta. Se tarkoittaa, että ihmisten kulutus ylitti laskennallisesti maapallon tämänvuotisen kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja. Suomalaiset kuluttivat oman osuutensa maailman uusiutuvista luonnonvaroista jo kuukausia sitten: tänä vuonna Suomen ylikulutuspäivä oli 1. huhtikuuta. Vaate- ja tekstiteollisuuden osuuden arvioidaan olevan globaalisti noin 4–10 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Finnwatch on arvioinut, että Suomen tekstiili- ja muotialan arvoketjussa suurimmat päästövähennykset voitaisiin saavuttaa sillä, että vaatteita käytettäisiin kaksi kertaa enemmän, jolloin uusien vaatteiden tarve vähenisi. Rikkinäisen vaatteen voi yleensä korjata. Vaatteesta, josta ei enää pidä, voi tehdä uutta, kuten t-paidasta hihattoman topin tai farkuista shortsit. Liian pitkän hameen lyhentäminen tai liian leveiden housujen kaventaminen on yllättävän helppoa. Vanhan vaatteen korjaaminen uuden ostamisen sijaan säästää rahaa. Suosittelen ompeluharrastusta kaikille. Vaatteita korjatessa ompelujäljen ei tarvitse olla täydellistä. Rahallista panostustakaan ei tarvita: moni pienempi projekti onnistuu pelkällä neulalla ja langalla, ja tarvittaessa ompelukonetta voi esimerkiksi Tampereella käyttää ilmaiseksi ainakin Sampolan ja Hervannan kirjastoissa.