Itä-Häme-lehti julkaisi 4.8. rauhan nimissä annetun mielipiteen, jonka näkökulma (ottamatta tietenkään mitään kantaa kirjoittajaan) loukkaa mielestäni Venäjän täysin omapäisen hyökkäyssodan, joukkomurhien, joukkoraiskauksien ynnä muiden kauhistuttavien julmuuksien uhreja ja heidän Itä-Hämeen levikkialueellakin asuvia läheisiään. Ukrainan valtion toiminnasta voi olla montaa mieltä. Usea tuore esimerkki osoittaa, ettei oikeusvaltiokehityksen, korruption tai julkisen talouden kaltaisia huolia saa sivuuttaa EU-jäsenehdokkaasta puhuttaessa. Ei kuitenkaan sitäkään, että Ukrainan asevoimat pitävät viidettä kesää reppuselässä Eurooppaa, meitä, pitämällä Venäjän loitommalla. Tämän rahoittaminen auttaa omaa puolustustamme. Jos haluamme pitää sodan poissa Suomesta, en valitettavasti keksi rahallemme parempaa käyttöä. Lisäksi näen Suomella moraalisen velvollisuuden tukea Ukrainaa. Emme ole ulkopuolinen maa. Toisen maailmansodan kokeneiden poistuessa emme saa kadottaa näkemystä, että ukrainalaisilla on tänään vastassa sama vihollinen (eri paketissa) ja pelissä sama panos: olemassaolo valtiona ja kansana. Jos antaisimme Ukrainan tukemisessa periksi, seuraavana ruokalistalla olisimme me, me lännen suurimmat pelkurit ja puoskarit, jos niin antaisimme käydä. Jos koko länsi tekisi samoin, se voisi kyllä lopettaa Venäjän hyökkäyssodan... siis Venäjän automaattiseen voittoon, mikä toisi rauhan irvikuvankaan vasta uskomattoman lisäverenvuodon jälkeen. Häpäisisimme jokaisen venäläistä valtioterrorismia koskaan hengellään vastustaneen muiston.