Satu Fellmanin historiallinen pienoisromaani kuvaa Uuno Kailaan ja Kaarlo Sarkian lyhyttä mutta merkityksellistä rakkaussuhdetta runollisesti ja aikakauden ristiriitoja havainnolli…

Satu Fellmanin historiallinen pienoisromaani kuvaa Uuno Kailaan ja Kaarlo Sarkian lyhyttä mutta merkityksellistä rakkaussuhdetta runollisesti ja aikakauden ristiriitoja havainnollistaen. Satu Fellmanin pienoisromaanin fiktiivisenä kertojana on runoilija Uuno Kailas, mutta kirja kuvaa myös hänen suhdettaan Kiikan suureen runoilijaan Kaarlo Sarkiaan. Kuva: Ari Haimi Kirja-arvostelija Jari Olavi Hiltunen arvioi Satu Fellmanin historiallista pienoisromaania, joka kuvaa runoilijoiden Uuno Kailaan ja satakuntalaisen Kaarlo Sarkian rakkaussuhdetta. Romaani sijoittuu 1930-luvun Suomeen, jossa homoseksuaalisuus oli rikos, ja kertojana toimii tuberkuloosia sairastava Kailas. Fellman kuvaa runoilijoiden suhdetta hillitysti romantisoimatta, mutta Hiltusen mielestä lyhyt romaani jää osin luonnosmaiseksi. ”Kaarlon kanssa haluaisin jakaa kuulaat aamut ja sen ilon, joka läikähtää, kun toinen sanoo, katso mikä kultasiipi juuri kun on nähnyt saman perhosen ja ehättänyt ajatella, siinäpä perhonen, mustasiipi, surusiipi.” Psykologi-terapeutti Satu Fellmanin (s. 1987) synkkäsävyinen esikoisromaani Musta orkidea rakentaa kaksikerroksisen kertomuksen kahdesta suomalaisen lyriikan merkittävästä hahmosta, Uuno Kailaasta (1901–1933) ja Kiikan suuresta pojasta Kaarlo Sarkiasta (1902–1945). Fellmanin tekstin fiktiivisenä minäkertojana on Uuno Kailas. Runoilijoiden välinen suhde, josta on säilynyt vain hajanaisia kirjeitä, runoja ja aikalaismuistoja, on askarruttanut kirjallisuudentutkijoita lähes sadan vuoden ajan. Fellman pohjaa kertomuksensa tunnettuihin historiallisiin tosiasioihin. Välillä Kailaan kuumeista mietiskelyä rytmittävät hänen Nizzan parantolasta vuonna 1933 kirjoittamansa kirjeet, joissa kuolemansairas runoilija on jo ymmärtänyt kaiken päättyvän pian.