Pian 77 vuotta täyttävä Alfred Hitchcock puhuu perimmäisestä moraalintajusta

Alfred Hitchcock on runsaan viidenkymmenen vuoden ajan johdatellut katsojia jännityksen ja kauhun maailmassa. Hän ei jätä heitä sivustakatsojiksi, vaan vie kamerallaan itse tapahtumiin. Ja sen hän tekee käytännössä opiskelemallaan ammattitaidolla. Hänhän aikoi alunperin insinööriksi, mutta tuli mainosalan kautta elokuvamaailmaan, aloitti skenaristina, apulaisohjaajana, lavastajana ja leikkaajana. 1920-luvun alussa hän kokeili itsenäisenä ohjaajana ja varsinaiseksi jännityksen luojaksi hän osoittautui ensimmäisellä äänielokuvallaan ”Blackmail” (Puhtauden lunnaat). Amerikkalainen elokuvamaailma sai hänet jättämään Englannin toisen maailmansodan kynnyksellä ja hänen ensimmäinen elokuvansa uudella mantereella oli Daphne du Maurierin romaanin pohjalta tehty ”Rebekka”. Vaikka Hitchcock vie katsojansa sinne missä tehdään rikoksia, käy kaikki tarkkojen sääntöjen mukaan. ”Perimmäinen moraali on aina mukana. En halua tehdä elokuvia rikollisista, vaan minusta on hauskaa tehdä elokuvia tavallisista ihmisistä, jotka joutuvat eriskummallisiin tilanteisiin.” Näin selvittelee tämän kuun 13. päivänä 77 vuotta täyttävä pyöreä jännityksen tihentäjä työnsä periaatteita Chris Hodenfieldille, englantilaisen Rolling Stone-lehden toimittajalle. Kymmenottelun olympiavoittaja Bruce Jenner, 26, on kuin jenkkien satutarustosta. Jenner on komea, iloinen, joviaali nuori mies, joka haluaa menestyä. Ja Jenner haluaa ennen kaikkea menestyä näyttelijänä, joko valkokankaalla tai televisiossa niin kuin osa Yhdysvaltain aikaisemmista olympiasankareista.