Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella kriittisesti, kohdata erilaisuutta ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia.

Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella kriittisesti, kohdata erilaisuutta ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia. Koulun tehtävä on kasvattaa itsenäisesti ajattelevia ihmisiä eikä tuottaa hallittavia oppilaita, kirjoittaa sosiaalipedagogiikan dosentti Raisa Foster mielipidekirjoituksessaan. Koulukeskustelu typistyy usein työrauhaan ja kontrolliin, vaikka pitäisi pohtia, millainen käsitys ihmisestä ja oppimisesta ohjaa ratkaisuja. Oppiminen syntyy uteliaisuudesta ja luottamuksesta, ei hallinnasta tai luokittelusta. Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella kriittisesti ja kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia, Foster kirjoittaa. Kouluvuoden alkaessa keskustelu koulusta typistyy usein kysymyksiin työrauhasta, kännyköistä ja poissaolojen kirjaamisesta. Ratkaisuja etsitään lisäämällä seurantaa ja erilaisia tukitoimia. Koulu ei ole mittaamista korostavassa kehityksessä poikkeus, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista ajattelutapaa, jossa monimutkaisia ilmiöitä pyritään ratkaisemaan luokittelemalla, arvioimalla ja kontrolloimalla niitä. Samalla jää liian vähälle huomiolle kysymys siitä, millainen käsitys ihmisestä ja oppimisesta vaikuttaa ratkaisujen taustalla. Näennäisesti kyse on toisistaan irrallisista keinoista, mutta todellisuudessa niitä yhdistää sama ajattelutapa. Todellisuus jaetaan niihin, jotka tietävät ja arvioivat, ja niihin, joita ohjataan ja arvioidaan. Kun jonkun oletetaan tietävän paremmin kuin toisen, hänelle annetaan samalla oikeus ja jopa velvollisuus määritellä, millainen toisen pitäisi olla.