Kulttuuritoimittaja Päivi Puukka oli viittä vaille viisitoista, kun bändi nimeltä Eppu Normaali iski hänen tajuntaansa.

Kulttuuritoimittaja Päivi Puukka oli viittä vaille viisitoista, kun bändi nimeltä Eppu Normaali iski hänen tajuntaansa. Siitä puhuttiin jo kaupungilla. Silti vinyylisinglen kuunteleminen tamperelaisessa Epe's Music Shopissa alkuvuodesta 1978 oli päräyttävä kokemus. Olin alkanut varovasti hengailla Epe´sissä, joka toimitti nuorisotilan virkaa Tampereen keskustassa. Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa taas tunkeutui 14-vuotiaaseen tajuntaani jäänaskalin tavoin monestakin syystä. En voinut millään uskoa, että tällaisen biisin voisi levyttää Suomessa. Enkä sitä, että levyä jopa soitettaisiin Yleisradiossa. Muita radiokanavia ei tuolloin vielä ollut. Kaikkein hienointa oli haaveilla hetkestä, jolloin pääsisin pogoamaan Eppu Normaalin keikalla. Sehän oli nyt oikea, levyttänyt bändi. Vuodesta 1978 tuli merkittävä. Melkein tunsin historian siipien sulan pyyhkäisyn. Nuoret näyttivät keskisormea aiempien sukupolvien puoluepolitikoinnille, valtamedialle ja kulttuurieliitille. Tiloja vallattiin, mieltä osoitettiin ja media tehtiin itse. Niissä puuhissa poliisi tuli tutuksi. Itse en saanut pampusta, mutta muutama kaveri kyllä. Ehkä siksi Eppujen huumoriraita tuntui silloin niin radikaalilta.