Elvytystaidot ovat investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

Suomessa tapahtuu vuosittain tuhansia sairaalan ulkopuolisia sydänpysähdyksiä. Ensimmäiset minuutit ratkaisevat. Sairaalan ulkopuolella paikalla ei ole lääkäriä eikä ensihoitajaa, vaan läheinen tai ohikulkija. Siksi jokaisen suomalaisen pitäisi osata tunnistaa elottomuus, hälyttää apua ja aloittaa peruselvytys. Nämä taidot eivät kuitenkaan synny itsestään. Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Euroopan Elvytysneuvosto suosittelevat, että kaikkien kansalaisten tulisi saada elvytysopetusta, joka tulisi aloittaa kouluiässä. Useissa Euroopan maissa elvytyskoulutus on jo osa koulutyötä. Suomessa elvytystä opetetaan monissa kouluissa ansiokkaasti, mutta koska elvytysopetuksesta ei ole valtakunnallista velvoitetta, kaikki lapset eivät saa opetusta yhdenvertaisesti. Elvytysopetus ei ole vain terveydenhuollon kysymys. Se on myös koulutuspoliittinen ja taloudellinen kysymys. Tutkimukset osoittavat, että lapset oppivat elvytystaidot hyvin, kun opetus aloitetaan varhain ja taitoja harjoitellaan säännöllisesti. Kun yhä useampi osaa aloittaa elvytyksen heti, yhä useampi sydänpysähdyspotilas selviää hengissä. Varhainen maallikkoelvytys vähintään kaksinkertaistaa ja parhaimmillaan kolminkertaistaa selviytymisen mahdollisuuden. Mitä nopeammin verenkierto saadaan käyntiin, sitä pienempi on vaikean aivovaurion riski. Tämä merkitsee useammalle mahdollisuutta palata takaisin kotiin, työhön, opiskeluun ja normaaliin elämään. Samalla vähenevät pitkäaikaisen kuntoutuksen, laitoshoidon ja sosiaalipalvelujen tarve. Terveysekonomiset tutkimukset ovat osoittaneet, että maallikkoelvytys on taloudellisesti järkevää.Terveydenhuollossa on harvinaista, että yksittäinen toimi yhtä aikaa pelastaa ihmishenkiä ja alentaa parhaimmillaan terveydenhuollon kustannuksia. Koulutuksen kustannukset yhteiskunnalle ovat marginaaliset.