Suomen kaltaisella pienellä kielialueella tietosanakirjan kustantaminen olisi tärkeä kulttuuripoliittinen teko. Viimeisimmän suomenkielisen tietosanakirjan eli ensyklopedian julkaisemisesta on kulunut pari vuosikymmentä. Olen jo odotellut seuraavan kokoelman ilmestymistä. Vaikka olemassa olevat tietosanakirjat sisältävätkin kattavat tiedot historian ja kulttuurien vaiheista vuosituhannen vaihteen tienoille asti, ovat ne jo puutteellisia etenkin viimeaikaisten poliittisten, teknologisten ja ympäristökriisiin liittyvien kehityskulkujen osalta. Ymmärrän, että kustantamojen näkökulmasta tietosanakirjan aikakausi on historiaa. Nämä kaiken kansan kirjahyllyjä koristaneet sivistysesineet eivät ole vuosiin kelvanneet edes kierrätyskeskuksiin. Kuitenkin kasvatuksen ja teknologian tutkijana huomautan, että tätä luotettavaa ja miellyttävää tietolähdettä ei korvannut 2000-luvun cd-levyke, eivätkä sitä korvaa nykyiset älypuhelimet tai tekoäly. Internetin avoin tietosanakirja Wikipedia tarjoaa toki laadukasta ja ajantasaista tietoa, mutta sen ylläpito kohtaa haasteita tekoälyn aikakaudella. Painetun tietosanakirjan muuttumattomuus ei ole puute, vaan päinvastoin se auttaa ymmärtämään aikakausien muutosta. Sen sijaan ajantasaisesti päivittyvä internet elää jatkuvaa nykyhetkeä, muistinsa eli historiallisen perspektiivin menettäneenä. Pienellä kielialueellamme tietosanakirjan kustantaminen olisikin tärkeä kulttuuripoliittinen teko, ja toivon jonkin kustantamon ryhtyvän siihen. Vaikka tietosanakirja tuskin enää päätyy useimpien kirjahyllyihin, uskon, että hankkeeseen ryhtyvälle kustantamolle olisi tarjolla prestiisin lisäksi kohtalaisesti asiakkaitakin. Monet tietosanakirjoihin mieltyneet etsisivät käsiinsä uusimman laitoksen. Lisäksi muistutan, että nuorten ihmisten keskuudessa digitaalinen ähky, tekoälyriippuvuudesta irti pyristely ja kirjaformaatin nostalgisointi ovat jo todellisia ilmiöitä. Kenties tietosanakirjat löytäisivät tiensä jopa digitaalikrapulasta kärsiviin kouluihin.