Ilmaston lämmetessä myrskyt ja tulipalot uhkaavat metsätuholaisten kirjanpainajien sekä ytimennäivertäjien lisäksi suomalaisiakin metsiä, kirjoittaa Tuomo Kauppi.

Ilmaston lämmetessä myrskyt ja tulipalot uhkaavat metsätuholaisten kirjanpainajien sekä ytimennäivertäjien lisäksi suomalaisiakin metsiä, kirjoittaa Tuomo Kauppi. Länsi-Suomen Luontoarvoyhdistys Koppelo kävi tutustumassa Silojoen suojelumetsään perjantaina 24. heinäkuuta. Kuva: Tuomo Kauppi / Lukijan kuva Vuonna 1998 tein 30 vuoden vapaaehtoisen suojelusopimuksen Kodisjoella olevien Ahojärven ympäristön ja runsaspuustoisen Silojoen, tai pikemminkin käsittelemättömän puron, ympäristön suojeluista. Hakkuulupa Silojoen palstalle oli saatu, mutta metsän kymppipykälän 10–20 metrin pakollinen erityisympäristön suojakaista joen molemmin puolin olisi pitänyt jättää koskemattomaksi. Metsien vapaaehtoinen suojelu oli silloin niin uutta, että Metsäkeskuksen johtaja halusi tulla paikan päälle tutustumaan tarjolla oleviin suojelukohteisiin. Rakentamattoman salojärven Ahon kohdalle hän ehdotti rantakaavan laatimista ja tonttien pistämistä myyntiin. Totesin hänelle hieman sarkastisesti, että tontteja vesistöjen rannoilla on monilla, mutta harvalla kokonaan rakentamatonta järveä. Arvelin, että kapeahko suojakaista puron molemmin puolin ei suojaa jätettäviä puita, vaan ne tulevat 30 vuoden aikana tuulen kaatamiksi. Silojoen noin viiden hehtaarin metsäpalsta hyväksyttiin vapaaehtoiseen suojeluun siten, että lakisääteisiin kohteisiin tuli 30 vuoden sopimus ja muilta osin kymmenen vuoden sopimus. Kymmenvuotisiin sopimuksiin hyväksyttiin silloin myös kallio-suoalueita siten, että vapaaehtoinen metsänomistajien suojelualueeni kattoi kaikkiaan noin parikymmentä hehtaaria. Verovapaan korvauksen sai puuston määrän mukaan erinäisten vähennyksien jälkeen siten, että korvattava summa muodostui pääasiassa Silojoen palstan puista, jossa olikin sankkaa metsää 400 kiintokuutiota hehtaarilla. Viime vuosien tuulet ja myrskyt ovat runnelleet pahoin Silojoen suojelualuetta. Joenvarsi on suurelta osin säilyttänyt puustoaan, mutta palstalta yhden hehtaarin alueelta kaatuivat lähes kaikki puut. Alue on parasta metsämaata käenkaali-mustikkatyyppiä ja pohjamaana hieno hieta. Alue on aivan eri näköinen, kuin mitä sen kuvittelin olevan sopimuskausien päätyessä.