Lapseni kävivät itähelsinkiläiset päiväkodit ja lähikoulut maahanmuuttajineen päivineen.

Lapseni kävivät itähelsinkiläiset päiväkodit ja lähikoulut maahanmuuttajineen päivineen. Olen itähelsinkiläinen kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat nyt nuoria aikuisia. He kävivät itähelsinkiläiset päiväkodit ja lähikoulut maahanmuuttajineen päivineen. Heidän elämänsä ja tulevaisuutensa eivät menneet tästä pilalle. Päinvastoin he ovat kertoneet saaneensa erinomaista pääomaa ihmisten kohtaamiseen. Kun lapset olivat kouluikäisiä, moni tuttu piti tarpeellisena valistaa minua siitä, että kantasuomalaisten lasten oppimistulokset heikkenevät, kun luokalla on lapsia, joiden äidinkieli ei ole suomi. Eivät heikentyneet. Kun kuopus meni ekalle luokalle, minua kehotettiin laskemaan nimilistasta, kuinka monta vieraskielistä nimeä sillä on. En laskenut, koska asialla ei ollut minulle merkitystä. Luokkakavereiden taustaa tärkeämpää minulle oli esimerkiksi turvallinen koulumatka. Itäkeskuksen koulu ei oikeastaan sijaitse Itäkeskuksessa, vaan liikuntapuiston laidassa lyhyen kävelymatkan päässä Puu-Myllypurosta. Koulumatka on turvallinen. On vaikea ymmärtää, miksi yksikään vanhempi voi vastustaa moista. Miksi kansainvälisyys on hienoa ja tavoiteltavaa, kun se on ranskalaista, italialaista tai amerikkalaista, mutta huonoa ja vältettävää, kun se on somalialaista, kurdilaista tai irakilaista? HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.