”Sana luontokato on juuri nyt ympäristöviestinnän iskusanana. Se on Suomen tilanteessa vahva väittämä”, kirjoittaa Jukka Tuori.

”Sana luontokato on juuri nyt ympäristöviestinnän iskusanana. Se on Suomen tilanteessa vahva väittämä”, kirjoittaa Jukka Tuori. Suomessa luonnontilaisia soita on noin 4,5 miljoonaa hehtaaria. Arkistokuva Karvian Jouppilankeitaalta. Kuva: Hanna Laasanen / Arkisto Kasvu sitoo hiilidioksidin ja lahoaminen vapauttaa sen ilmakehään. 2010-luvulla Suomessa oltiin hetki melko yksimielisiä siitä, että metsien kasvua lisäämällä kasvatetaan hiilinieluja ja torjutaan ilmastonmuutosta. Metsien kasvua voidaan lisätä oikea-aikaisella metsänhoidolla, lannoituksella ja joutoalueiden puuistutuksilla. Tämä linnarauha kesti vain hetken. Ilmaston lämpenemistä aiheuttava hiilidioksidi jätettiin taka-alalle ja ympäristöviestintään nostettiin luontokato ja ennallistaminen. Ennallistamisen pääarkkitehdit ovat EU-komission kymmenet tuhannet poliittiset virkamiehet, jotka eivät itse ole mistään vastuussa. He suoltavat direktiivejä poliitikkojen hyväksyttäväksi. Tässä virkamiesarmeijassa on noin 1 000 suomalaista. Heidän osuutensa ennallistamisasetuksen rakentamisessa näyttää siltä, että Suomen suot ja metsät on nostettu ennallistamisen keskiöön. Luontokato-sana on juuri nyt ympäristöviestinnän iskusanana. Se on Suomen tilanteessa vahva väittämä. Olen kysynyt asiantuntijoilta, mitkä lajit ovat kadonneet. Vastauksena on hämmennys ja toteamus, että jotkut suotyypit ovat paikallisesti ojituksen vuoksi kadonneet. Sukupuuttoon ei ole lajeja kuollut. Olin kansakoulussa 1960-luvulla. Eläinoppitunnilla kerrottiin, että vesikko on kadonnut Suomen luonnosta. Me lapset olimme huolissamme. Opettaja lohdutti meitä, että Venäjän erämaissa vesikkoa kyllä esiintyy. Luontoa seuraavana olen havainnut, että luonto on jatkuvassa muutoksessa. Ympäristövirkamiehet ovat erityisesti kiinnostuneita Suomen soista. Suomessa luonnontilaisia soita on noin 4,5 miljoonaa hehtaaria. Se on valtava määrä ja soiden pinta-ala kasvaa koko ajan. Soista on aikanaan ojitettu noin samansuuruinen alue. Nämä entiset korpisuot ovat nyt voimakkaasti kasvavia metsiä ja viljavia peltoja. Suot ja soiden luontotyypit eivät ole uhanalaisia Suomessa. Mediassa soiden ojitusta pidetään historiallisena virheenä, vaikka se oli kansantaloutemme pelastus.