Tieto sähköverkkoyhtiön omistajien vaihtumisesta nosti Caruna-keskustelun taas pintaan.

Tieto sähköverkkoyhtiön omistajien vaihtumisesta nosti Caruna-keskustelun taas pintaan. Kirjoitus on HS:n pääkirjoitustoimituksen näkemys, joka heijastaa lehden periaatelinjaa. Uutinen sähköverkkoyhtiö Carunan omistajavaihdoksesta on käynnistänyt keskustelun, jossa on muisteltu sekä syyllisiä luonnollisen monopoliin myyntiin että toivottu verkkoyhtiön ostamista takaisin Suomeen. Keskustelun vilkkaus ja kansanedustajien tiedotteiden vuo ei kuitenkaan johdu vain keskikesällä tutusta uutisten vähyydestä. Valtion enemmistöomistuksessa olevan energiayhtiö Fortumin alkuperäinen päätös myydä sähköverkkonsa herättää laajoissa kansankerroksissa edelleen ärtymystä. Vuonna 2014 toteutunut kauppa oli aikansa kuva ja pohjautui ajatteluun, joka nykyisin tuntuu kapeudessaan naiivilta ja suorastaan vahingolliselta. Fortum ei halunnut tehdä investointeja verkkoihin, vaan käyttää rahat tuottavammin. Kaupan myötä Carunan pääomistajiksi tulivat pääomasijoittajat. Pian yhtiö ilmoitti suurista korotuksista sähkön siirtohintoihin. Koska sähköverkot ovat luonnollinen monopoli eli asiakkailleen ainoa vaihtoehto, Carunan verkkojen kautta sähkönsä saavien ei auttanut kuin maksaa. Yhtiön rahavirrat kulkivat veroparatiisissa toimivan holdingyhtiön kautta, verot minimoitiin konsernilainoilla. Sittemmin omistajat ovat vaihtuneet. Kun espanjalainen sähköyhtiö Iberdrola ilmoitti tällä viikolla ostavansa 80 prosenttia Carunasta, myyjinä eivät enää olleet yhtiön Fortumilta ostaneet. Matkan varrella toimintaan on tullut myös rajoituksia. Energiavirasto on muuttanut laskelmia, joilla se säätelee sähköverkkoyhtiöiden tuottoja. Markkinaoikeus hyväksyi tuottokaton, mutta Carunan omistajat veivät asian välimiesmenettelyyn Washingtonissa. Caruna-saaga on hermostuttanut jo yli vuosikymmenen sekä kohonneita siirtomaksuja maksaneita että niitä, joiden mielestä luonnollisen monopolin myyminen pääomasijoittajille on lähtökohtaisesti hölmöä. He eivät kuitenkaan ole ainoita. Iso joukko myyntipäätöksessä ja sen jälkeisissä ratkaisuissa mukana olleita poliitikkoja ja yritysjohtajia on ollut pitkään närkästyneitä siitä, että kansalaiset ajattelevat heidän olevan vähintään moraalisesti vastuussa päätöksistään.