Valtion tukemien asuntojen asukasvalinta kaipaa selkeämpiä perusteita.

Helsingin Sanomat uutisoi (HS 29.7.), että vain kolmannes Hekan asuntotarjouksen saaneista ottaa asunnon vastaan. Yksi mahdollinen selitys on asukasvalintaprosessin epävarmuus. Valtion tukemien asuntojen asukasvalinnassa etusijalla ovat kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijat. Asuntoa tarjotaan eniten tarvitsevalle. Suomen opiskelija-asunnot ry:n (SOA) toteuttama selvitys osoitti, että asunnon hakeminen voi näyttäytyä hakijalle epävarmana ja vaikeasti ennakoitavana. Hakija ei tiedä, saako valtion tukeman asunnon tai milloin tarjous tulee. Jos hakijoita on enemmän kuin asuntoja, ensisijaisesti asuntoja tarjotaan kiireellisessä asunnontarpeessa oleville. Kun tarve on akuutti, asunnonhakua ei uskalla jättää yhden epävarman kortin varaan. Moni tarttuu tarjousta odotellessaan muuhun vaihtoehtoon. Vuokramarkkinoiden muutos selittää kieltäytymisiä. Kun vuokra-asunnoista oli pulaa, kaupungin asukasvalinnassa menestyvä pienituloinen oli heikoilla kilpailussa yksityisistä vuokra-asunnoista. Usein vaihtoehdoksi jäi kaupungin asuntotarjouksen odottaminen. Tilanne on muuttunut. Vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja on aiempaa enemmän tarjolla. Tämä voi lisätä tarjouksista kieltäytymistä. Tarjouksesta kieltäytyminen ei automaattisesti tarkoita, ettei valtion tukemaa asuntoa tarvitse. Kun vaihtoehtona uhkaa asunnottomuus, tartutaan sellaiseenkin asuntoon, johon ei oikeasti olisi varaa. Läpinäkymätön asukasvalinta voi johtaa siihen, että tuettuihin asuntoihin päätyvät eniten tarvitsevien sijaan ne, joilla on rahkeita odottaa.