Kun Espanjalle kuuluvaan, mutta Pohjois-Afrikassa sijaitsevaan Ceutan kaupunkiin rynni Marokon puolelta noin 50 tuhannen siirtolaisen joukko, EU:ssa käynnistyi nopeasti keskustelu siitä, pitäisikö Espanja sulkea Schengen-sopimuksen ulkopuolelle. Turhankin nopeasti, koska tällainen erottaminen ei ole mahdollista ja toisekseen tilanne myös rauhoittui äkkiä. Italia oli liikkeellä ärhäkimmin, mutta Suomi tuli hyvänä kakkosena. Tai tässä tapauksessa ei niin hyvänä. Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) kirjoitti perjantaina viestipalvelu X:ssä, että sellaiset maat jotka eivät täytä velvollisuuttaan suojata ulkorajaa, eivät voi olla Schengenin jäseniä. Myöhemmin perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra ilmoitti tukevansa Rantasen linjaa. Sisäministerin kommentti aiheutti kohun Espanjassa useiden paikallisten medioiden uutisoitua siitä. Espanjaan kohdistuva kritiikki on perusteltua, mutta edes keskusteleminen maan sulkemisesta EU:n yhteisen ja henkisesti keskeisen Schengen-sopimuksen ulkopuolelle oli täysin tarpeetonta. Sen sijaan että se vahvistaisi rajaturvallisuutta EU:ssa se lisäsi eripuraa ja jännitteitä jäsenmaiden välillä. On varmasti tahoja, jotka sitä toivovat. Esimerkiksi Venäjän ulkopolitiikan yksi keskeisistä tavoitteista on EU:n heikentäminen. Sisäinen ristiriita on oivallinen työkalu siihen tarkoitukseen. Ceutan tapahtumat olivat selvästi järjestetty juttu. Marokolla saattoi olla siinä omat aluepoliittiset tavoitteensa, mutta yhtä lailla ulkovallat pääsivät testaamaan, miten EU reagoi tällaiseen tilanteeseen. Suurin epäonnistuminen oli se, että EU-maat – Suomi etunenässä – lähtivät esittämään ylimitoitettuja vaatimuksia Espanjan suhteen. Viisaampaa olisi ollut pitää mölyt mahassa ja jättää jännitteet syntymättä. Kommenttien aika olisi ollut vasta EU:n sisäministerien kokouksen jälkeen. Toivon mukaan tämä oli tiistain kokouksen oppi ministeri Rantaselle ja muillekin Suomen poliitikoille. Geopolitiikassa eletään nyt herkkiä hetkiä. EU:n on syytä olla yhtenäinen ja välttää tarpeetonta veneen keikuttamista. Schengen-puheissa pitäisi senkin vuoksi olla kieli keskellä suuta, että Suomella on itselläänkin pitkä EU:n ulkoraja valvottavanaan ja kokemusta välineellistetyn maahantulon uhriksi joutumisesta. Olkoonkin, että rajaturvallisuuslaki löytyy nyt työkalupakista, toisin kuin syksyllä 2015 tilanteen eskaloiduttua itärajalla.