”Ei ole mitään todellista syytä lisätä alkoholin saatavuutta muun muassa niin, että Alkot ovat pyhisin auki ja että viinaa ryhdytään kuskaamaan kotioville ehtoomyöhään”, kirjoittaa…

”Ei ole mitään todellista syytä lisätä alkoholin saatavuutta muun muassa niin, että Alkot ovat pyhisin auki ja että viinaa ryhdytään kuskaamaan kotioville ehtoomyöhään”, kirjoittaa Erkki Teikari. Katsellessani toukokuussa 1990 Bordeauxissa, ranskalaisessa kaupungissa, jota maastopalot ovat piinanneet, supermarketin alkoholijuomien tarjontaa, koin jonkinlaisen kirkastumisen. Hyllyjen runsaus melkein veti vertoja kauppojemme nykyisille leikkelevalikoimille. Niinpä kotiin päästyäni kirjoitin ärhäkän jutun, jossa ihmettelin, miksi suomalaisten pelätään juovan itsensä oitis rappiolle, jos seuraisimme Ranskan esimerkkiä – että olemmeko me niin paljon fransmanneja heikompia. Tuohon aikaan yli 15-vuotiaiden juomamäärä oli keskimäärin 10,5 litraa vuodessa eli ämpärillinen, kun kaikki muunnetaan absoluuttiseksi alkoholiksi. Laskennallisesti jokainen yli 15-vuotias oli "vaikutuksen alaisena" 2,5 kuukautta vuodessa. Vanhempana ja kenties viisaampanakin palttooni on toisin päin. Ei ole mitään todellista syytä lisätä alkoholin saatavuutta muun muassa niin, että Alkot ovat pyhisin auki ja että viinaa ryhdytään kuskaamaan kotioville ehtoomyöhään. Alkolla on 359 myymälää ja yli 100 noutopistettä. Gallupin mukaan liki 80 prosenttia ei aio tilausmahdollisuutta käyttää, mutta vielä jää ahkerin viidennes jäljelle. Pahin jano yllättääkin usein pahaan aikaan. Meitä oli kuuden opiskelijan porukka juhlimassa Tampereella Kullervonkadulla vanhassa puutalossa varmaan jonkun tenttimenestystä. Kun ilojuoma sitten yön tullen loppui, kaksi naisista lähti Tammelantorin trokareita tapaamaan. Saaliina oli pullo Tähkäviinaa. Siitä ei muuta herunut kuin lisää kunnon kehnoutta seuraavana päivänä.