Lähisuhdeväkivalta ei kosketa vain parisuhteita, myös ikääntyvät vanhemmat voivat joutua omien, aikuisten lastensa kaltoinkohtelemiksi, kirjoittaa Hanna Laine-Nousimaa.

Lähisuhdeväkivalta ei kosketa vain parisuhteita, myös ikääntyvät vanhemmat voivat joutua omien, aikuisten lastensa kaltoinkohtelemiksi, kirjoittaa Hanna Laine-Nousimaa. Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava ongelma, joka vaatii parempaa puuttumista ja ennaltaehkäisyä, kirjoittaa kansanedustaja Hanna Laine-Nousimaa mielipidekirjoituksessaan. Lähisuhdeväkivalta koskettaa myös ikääntyviä vanhempia, jotka voivat joutua aikuisten lastensa kaltoinkohtelemiksi. Tarvitaan matalan kynnyksen apua, turvakotipaikkoja ja rohkeutta puuttua tilanteisiin ajoissa, eikä väkivaltaa saa koskaan hyväksyä osaksi läheissuhteita, Laine-Nousimaa kirjoittaa. Tänä vuonna olemme jälleen joutuneet lukemaan uutisia naisista, jotka ovat menettäneet henkensä lähisuhdeväkivallan seurauksena. Jokainen tapaus järkyttää lukijoita siinä hetkessä – sitten uutisvirta taas jatkuu. Uhrien läheisten elämä ei kuitenkaan jatku entisellään koskaan. Lähisuhdeväkivalta ei synny yhdessä hetkessä. Se alkaa henkisenä väkivaltana paljon ennen konkreettista väkivallan tekoa: kontrolloimisena, mustasukkaisuutena, pelotteluna, eristämisenä ja vähitellen kasvavana vallankäyttönä. Toisen ihmisen alkaessa uskoa, ettei hänellä ole oikeutta omiin ajatuksiinsa, ystäviinsä tai päätöksiinsä, ollaan jo vaarallisella tiellä. Liian usein väkivallan jälkeen kuulee kysymyksen: “Miksi hän ei lähtenyt?” Se on väärä kysymys. Oikeampi kysymys kuuluu: “Miksi väkivaltaan syyllistynyt ei lopettanut?” Väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei ole helppoa. Moni pelkää väkivallan pahenevan, menettävänsä toimeentulon, kodin tai jopa henkensä. Usein juuri parisuhteesta eroaminen on kaikkein vaarallisin vaihe. Siksi ulkopuolisen on helppo kysyä, miksi uhri jäi, vaikka todellisuudessa vastuu on aina väkivallan tekijällä.