Pikkulapsena Venla piti kasvojaan tavallisina. Koulussa toisten lasten kommentit kuitenkin saivat Venlan kiinnittämään silmiinsä huomiota uudella tavalla.

Pikkulapsena Venla piti kasvojaan tavallisina. Koulussa toisten lasten kommentit kuitenkin saivat Venlan kiinnittämään silmiinsä huomiota uudella tavalla. Oudot ja rumat, joskus jopa pelottavat. Niin Venla Vitikka, 20, ajatteli pitkään katsoessaan silmiään peilistä. Ihmisen silmät ovat usein ensimmäinen asia, jonka toiset panevat ulkonäössä merkille. Venla onkin saanut jo lapsena huomata, kuinka merkittävällä tavalla pieni erilaisuus ulkonäössä voi vaikuttaa itsetuntoon. Päiväkodissa Venlan uniikeista silmistä ei vielä tehty suurta numeroa. Läheiset ja ystävät olivat tottuneet niihin, olivathan silmät aina olleet sellaiset. Pikkulapsena Venla itsekin piti silmiään aivan tavallisina. Kaikki muuttui, kun Venla siirtyi alakouluun. Erilaiset pupillit herättivät uteliaiden koulukavereiden huomion. – Muut lapset kysyivät aika suoraan, mitä silmilleni on tapahtunut tai mikä sairaus minulla on. Jotkut sanoivat, että silmäni ovat oudot, Venla muistaa. Kommenttien myötä Venla alkoi katsoa muita ikäisiään tarkemmin. Hän ymmärsi, että muiden lasten silmät näyttivät täysin erilaisilta verrattuna hänen omiinsa. Ujona lapsena hänestä tuntui, että ainoa ratkaisu oli ryhtyä välttelemään katsekontaktia toisten kanssa.