Luulin nuarempan, et jos ei mukulan saa solmittuu ystävyyssuhteit, peli o loppuiäks menetetty, kirjoittaa Elina Wallin.

Luulin nuarempan, et jos ei mukulan saa solmittuu ystävyyssuhteit, peli o loppuiäks menetetty, kirjoittaa Elina Wallin. Kulunu suvi o tarjoillu mone moist, niinko elämä yleensäki. Yks päälimäisimmist miäleejääneist o yks Suami Areenas kuultu keskustelu, jonka aiheen oli toivo. Piispa Mari Leppäne ja psykoterapeutti Maaret Kallio Jenni Haukio johrol puhuvat toivost monisyisesti ja omakohtasestiki. Itteeni kolahti puhe kummiurest. Näkökulma oliki mu korvaani uus: älä kummi lamaannu! Eikä sitä esitetty syyttävästi, vaa kannustettii kohtaamaa oma kummilaps kaike ikäsen, kaikis elämätilanteis, lamaantumati. Riittää, et mennee kohti, o läsnä. Näil ajatuksil ole saanu astel kaksii ihanii rippijuhlii tänä suven, en kummi, vaa ystävä ominaisuures. Ole ain pitäny juur rippijuhlaa hyvi intiimin, iha lähimpie juhlan. Se tähre tuntu molemmis tilaisuuksis iha erityise tärkeelt saar ol mukan, osa läheisimpii ihmisii. O arvokast ol ystävä. Luulin nuarempan, et jos ei mukulan saa solmittuu ystävyyssuhteit, peli o loppuiäks menetetty. Kati kontit! Lapsuureystävyyret o valtava arvokkait, yksii elämä pisimmist ihmissuhteist. Mut jos niit ei sit kumminkaa ol montaa tai ei lainkaa, tilanne ei missää nimes ol toivoton. Jossaki vaihees aikuisen oivalsi, et jos joku ihmine vaikuttaa kiinnostavalt, o uskallettava men kohti ja avattava suu. Koskaa ei voi tiätää mitä siit seuraa. Mul kävi tälläil alkuvuarest. Käytetää hänest täsä peitenimmee Suvi. Muutama vuasi takaperi me pääryttii yhteise tutu kaut samoihi talkoohommii. Oltii tavallas tiäretty toisemme, mut ei varsinaisesti eres tunnettu. Sit hän ilmesty apukäsiks ja tarttuki rivakasti hommii. Olin ällistyny, et millail hän saattoki sujahtaa nii mainiosti porukkaa mukkaa. Hauskaa oli! Nyte alkuvuarest oli vähä samasorttist talkoot ja tarve oli valtava: yli viikko melkei yät päivää. Suvi oli jo hyvis ajois ilmottanu töissäs, et hänel o sit yks viikko lommaa tammikuus. Me pääryttii tyäpariks koko viikoks. Yhtäkkii huamattii, et mee ei tartte ko kattoo toisiimme päi ja jo tiärettii, mihe seuraavaks tartutaa. Taik toine oli jo kerriinny tekemää se, mitä toine juur fundeeras. Oltii molemmat ehkä vähä hämmentyneitäki, et millail ystävyys syntyy ja syvenee yhres tekemäl ja samal aaltopituurel olemal. Toivo-keskustelus pureuruttii myäs ystävyyre vastakohtaa, yksinäisyytee. Pohriskelin pitkääs keskustelu jälkee kui surullist yksinäisyys o. Keskustelus kannustettii taval taik toisel sammaa, jonka omakohtasesti koin: o mentävä kohti. O mentävä sin, misä o ihmisii. Taik eres yks toine ihmine. Joskus joutuu näkemää vaivaa, joskus uus ystävä voi löytyy naapuripöyräst. Pääasia, et muistaa avat esti miäli, sit suu.