Vanhusten ja vähäosaisten kotiin vangitseminen on tarkoituksellinen toimenpide.

Vanhukset suorittavat kodeissaan elinkautista yksinäisyydessä, kun laitoshoitoa on ajettu alas säästösyistä, kirjoittaa lukija Jorma Talikka mielipidekirjoituksessaan. Talikka näkee vanhusten kotiin vangitsemisen tarkoituksellisena toimenpiteenä, jolla palvelut siirretään liike-elämälle. Kotona asuminen vaatisi riittäviä palveluita, mutta nyt vastuu jää omaisille tai yksityisille yrityksille. Talikka vertaa kehitystä 1990-luvun mielisairaaloiden alasajoon ja kutsuu nykytilannetta paluuksi huutolaisyhteiskuntaan. Arvokas vanhuus myytiin, kun hallitus päätti säästää laitoshoidosta. Samalla lukuisat vanhukset aloittivat kodeissaan kirjaimellisesti elinkautisen suorittamisen. Vain kellon hiljainen raksutus on seurana. He liittyivät niiden syrjäytettyjen joukkoon, jotka laskevat vähiä ropojaan ja jännittävät, syövätkö tulevina viikkoina ihan oikeaa ruokaa, jota ruokajonosta on ehkä herunut. He miettivät, riittävätkö rahat lääkkeisiin, sikäli kun lääkäriin ovat päässeet. Sehän ei ole suinkaan ilmaista, kun ei ole työelämässä. Vanhusten ja vähäosaisten kotiin vangitseminen on tarkoituksellinen toimenpide, jotta palvelut saadaan myytyä liike-elämälle ja kaikki yhteinen hyvä hävitettyä.