Hiirenhiljaista kaupunkia ei ole olemassa.

Olen aktiivisesti seurannut kirjoittelua viikonloppuna Espoossa järjestetystä Weekend-festivaalista. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että elävään kaupunkiin kuuluvat elämän äänet. Kaupungin ääniä ovat ihmisvilinä, hälytysajoneuvojen sireenit, lentokoneiden jylinä, jäteautot ja raitiovaunut, huvipuistosta kantautuvat riemunkiljahdukset, rakennus- ja tietyömaat sekä erityisesti kesällä iloiset puistopiknikit, ravintoloiden terassit, konsertit ja musiikkifestivaalit. Hiirenhiljaista kaupunkia ei ole olemassa missään päin maailmaa. Vapaa-ajanvietto kuuluu ihan jokaiseen ihmisarvoiseen ja miellyttävään elämään ja on luontevaa, että se tapahtuu siellä, missä ihmiset asuvat. Mitä saavutettavampia festarit ovat, sitä enemmän ne luovat hyvinvointia. Lähes missä tahansa riennoissa käyminen tuo elämään iloa, yhteisöllisyyttä ja elämyksiä ja mahdollistaa pienen irtioton normaalista arkielämästä. Festivaalit ja tapahtumat ovat tämän lisäksi myös merkittävä taloudellinen tehoste, ja pelkästään yksittäinen festari kymmenine tuhansine kävijöineen tuottaa valtavan määrän työtä ennen tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen. Iloinen festarikansa käyttää ahkerasti ravintola-, majoitus- ja kuljetuspalveluita. Ehdotus isojen tapahtumien järjestämisestä Kauhavalla (HS 1.8.) oli lähinnä koominen. Puitteet yleisötapahtumien järjestämiseen täällä lähes puolentoista miljoonan asukkaan metropolialueella ovat vertaansa vailla. Haastateltu asukas ei toki kieltäisi festareiden järjestämistä, vaan haluaisi ne vain pois omalta takapihaltaan. Minäkin voin toivoa juuri naapurin takapihalle tehtaan, tuulivoimalan, datakeskuksen tai musiikkitapahtuman, kunhan en itse siitä häiriinny. Mitä useampia tapahtumat mahdollistavia paikkoja pääkaupunkiseudulla on, sitä vähemmän yksittäinen paikka aiheuttaa häiriötä. Sama asukas myös luonnehti festivaalin tämänvuotisia ääniä jo edellisvuosia siedettävämmäksi, joten toimenpiteitä haittojen minimoimiseksi on selvästi tehty. Koska haitta rajoittuu kesäaikaan ja koskee enimmillään yksittäisiä ja puolipäiväisiä viikonloppuja, on myös vaikea ymmärtää, miten tämä voi kenenkään mielestä olla verrattavissa kidutukseen (HS Mielipide 2.8.). Pimeyttä, kylmyyttä ja ankeutta riittää pohjoisessa maassamme lähes ympäri vuoden, joten nautitaan lyhyestä kesästä, ystävistä ja iloisista kulttuuritapahtumista, kun niitä on tarjolla. Kenties vaikkapa Vermon suunniteltu tapahtumamäärän lisäys tuo ensi kerralla juuri oman suosikkiartistisi ilmaiskeikalle kotiisi – ehkä metelikin harmittaa silloin vähemmän.